Kanaria, Teneriffa, Playa de las Americas 29.1.-5.2.2005

 

Mukanaolijat:

-         Risto, 54 v, the paroni

-         Minna, 21 v, edellisen tytär, tämän tekstin kirjoittaja numero 1

-         Kalevi, 25 v, edellisen kihlattu, tämän tekstin kirjoittaja numero 2

-         Ossi, 54 v (?), Riston paras kaveri

-         Minni, 14 v (?), edellisen tytär

-         Hanna, 14 v (?), edellisen kaveri

 

 

Lähtökohtaisesti ala-arvoista

 

Playa de las Americas, tuo turisteita pursuava Espanjan takareikä, oli tämänkin kevään etelänmatkamme kohteena. Ossi päästettiin valitsemaan sekä matka (mahdollisimman halpa) ja hotelli (mahdollisimman halpa), joten annetaan kaikki kunnia sille kenelle kunnia kuuluu.

 

 

Auschwitz revisited

 

Asumuksenamme toimi keskellä PdlA:ta sijaitseva kaksitorninen Torres de Yomely. Ennen matkaa olimme lukeneet internetistä hotellia koskevia arvioita, ja heti paikalle saavuttuamme huomasimme, miten oikeutettu eräällä sivulla käytetty ilmaus ”looks like an eastern European prison camp” olikaan. Erityismaininnan ansaitsevat särkyvät tuolit, kapisen koiran leikkirievuilta näyttävät (ja tuntuvat) peitot, napapiirin lämpötiloja tavoitteleva kylmyys sekä 180 asteen kulmassa ympäriinsä räjähtelevä suihku jonka käyttö aiheutti tulvan koko asuntoon.

 

Edellämainittujen houkutusten lisäksi hotellimme sijaitsi pahimmalla baari- ja klubialueella, joten öisin huoneeseemme kantautuva metakka muistutti sotatilaa (tästä lisää kappaleessa Stereotypioita). Erityis-erityismaininnan ansaitsevat edellisistä seikoista huolimatta erittäin lihavasti elelevät torakat. Erityis-erityis-erityismaininnan annamme kuitenkin yhtämielisesti hotellin hissin seiniin hakatuille rei’ille.

 

Myös hotellin henkilökunta muistutti lähinnä eläviä kuolleita. Pirteimmän poikkeuksen tähän toi hotellihuoneemme siivooja, jonka pääasiallinen tehtävä oli karjua. Pelkäsimme tätä Espanjan basso-Brunnhildea niin, että aina kun hän ilmestyi huoneeseemme aamuvarhaisella ja rupesi karjumaan niin teeskentelimme peittojen alla nukkuvaa ja vielä kuorsasimme äänekkäästi, ettemme vain joutuisi kommunikoimaan kyseisen ilmetyskirjan pedon kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että siivoojamme oli entinen SS-upseeri.

 

 

Tuhotyöt hotellissa ts. parhaat huvituksemme

 

Katsoimme asiaksemme parantaa (?) hotellin laatua entisestään tekemällä muutamia tarkasti valittuja tihutöitä (tukevassa humalassa, miten muutenkaan). Tässä kootut saneerauksemme:

 

-         Vessan lattia oli jokaisen suihkureissumme jälkeen kosteampi kuin ikkunasta avautuva valtameri. Kerran tulva ei pysähtynyt kylpyhuoneeseen vaan jatkoi matkaansa päättäväisesti peittäen koko olohuoneen lattian parhaimmillaan muutaman sentin vesikerrokseen. (Ehdotus: mitä jos allokoisitte tutkimusmäärärahoja aiheesta ”miten tehdä mahdollisimman huonoja suihkuja ja miten integroida kylpyammeita ja siivilöitä” aiheeseen ”lattiakaivot”?)

-         Suurin huvituksemme saarella oli erilaisen materiaalin viskominen alas huoneistomme parvekkeelta. Muistimme mukaan alas lensi ainakin

o       Lukematon määrä pulloja ja tölkkejä

o       Kaksi banaania, joista toinen mätäni koko loppureissun ajan vastakkaisen rakennuksen katolla

o       Juomalasi

o       Tuhkakuppi

o       Vaatenaulakko (se oli ruma)

o       Aurinkomatkojen esitteistä tehtyjä lennokeita (5 kpl)

o       Satunnaisia sivuja iltapäivälehdistä

o       Tupakka-aski (TÄYSI!)

o       Haribon karkkipussista kaikki banaanin makuiset karkit (Banaanin?!?)

o       Sekalaisia roskia, muovikasseja ja käärepapereita

-         Viimeisenä päivänä päätimme viestiä hotellin laadusta eteenpäin, joten otimme hotellihuoneemme seinältä tusinataulun ja piirsimme sen takapuolelle diplomin hotellin väelle. 1st prize – the worst hotel we’ve ever been to. Lähtiessämme veimme taulun hotellin ala-aulaan. Toivottavasti ottavat opikseen.

-         Piirsimme hissin kattoon valtavan, turkoosinsinisen kikkelin. Se sopi mielestämme hyvin yhteen hissin seinään hakattujen reikien kanssa.

-         Varastimme hotellin ravintolasta ison kasan iltapäivälehtiä iltapäiviemme viihdykkeeksi. (Kuka muka kaipaisi jotain vuodelta 1995 olevaa resuista juorulehteä jossa ihmiset esittävät mystikoille kysymyksiä tyyliin ”jukkapalmuni kuoli kuivuuteen ja nyt minusta tuntuu hirveältä koska kunnioitan kaikkea elämää, tuleeko palmuni kostamaan tämän minulle tulevassa elämässäni vaikuttamalla karmaani?”?)

-         Lisäksi katsoimme eräänä iltana asiaksemme mölytä ja laulaa lastenlaulujen ja virsien sekoituksia kaksiäänisesti.

 

 

Stereotypioita

 

Kuten mainittu, asuimme pahimman mölyasueen keskellä (hotellin nimen pitäisi selvästi olla Torres de Yömelu eikä Yomely) ja ellemme olisi olleet niin hirveässä humalassa, olisi nukahtaminen ja nukkuminen voinut osoittautua vaikeaksi tehtäväksi. Hirveintä riehumista harjoittivat britit ja etelä-eurooppalaiset, ja tulimme siihen tulokseen, että etenkin britit on helppo erottaa mistä tahansa joukosta seuraavien ominaisuuksien perusteella.

 

Espanjalaiset, italialaiset ja muut vastaavat homo erectusta edeltävät kehitysasteet huutavat vain kiihtyessään ja katsoessaan sen aiheelliseksi (eli vain noin 23 tuntia päivässä). Britit sitä vastoin huutavat (tunnetuin kutsuhuuto äänekäs ”WEEEEEEO! WEEEEO! WEEE-OO!!!”) seuraavissa tilanteissa:

-         Katsoessaan jalkapalloa (97% ajasta)

-         Riidellessään (yleensä katsoessaan jalkapalloa, 98% ajasta)

-         Hakatessaan toisiaan (yleensä katsottuaan jalkapalloa, 99% ajasta)

-         Ollessaan humalassa (yleensä katsoessaan jalkapalloa sekä sen jälkeen, 100% ajasta)

-         Ollessaan selvänä (yleensä ei koskaan, 0% ajasta)

 

 

Ruoka-ajat

 

Kanarian saarten hyvä puoli on se, että viinaa ja tupakkaa saa kaikkialta ja se on armoitetun halpaa. Tämän seurauksena vietimme seitsemästä lomapäivästämme humalassa vähintään kuusi. (Ainoastaan yksi lomapäivämme oli aurinkoinen, joten mitä muutakaan sitä olisi tehnyt?)

 

Ruoka oli keskimäärin keskinkertaista. Ainoan mainittavan poikkeuksen tähän tekee hotellin vieressä piilossa takakujalla ollut kiinalainen ravintola China King: ruoka oli sekä halpaa (keskimääräinen ateria maksoi 4-5 euroa) että erittäin, erittäin hyvää. Erityisesti appelsiiniankka (9,70 euroa). Suosittelemme.

 

 

Espanjalaiset tuotteet

 

Espanjalaisista supermercadoista ja muista liikkeistä löytyvät ruokatarvikkeet ansaitsevat oman lukunsa. Yleensä kaikki mikä näytti hyvältä ei sitä ollut ja kaikki mikä näytti pahalta myös maistui siltä. Myös useat nimet huvittivat suomalaista kovin. Muutamia huvittavuuden tai hirvittävyyden takia mainitsemisen arvoisia tuotteita:

-         Byly–merkkinen tuote apteekin intiimihyllyllä (erityisesti yhdistettynä maapähkinöihin, cacahuetes)

-         Pascual-merkkinen juotava jugurtti (maistui, juu, pascualilta)

-         Fresaction-mansikkamaitojuoma, joka sai meidät siihen uskoon että fresa ei sanakirjoista huolimatta tarkoita mansikkaa vaan korkeintaan jotain ektoplasman sivutuotetta (kunnia kapt. Haddockille)

-         Mulata-jäätelö

 

Mainitsemme vielä muutaman positiivisen tuoteyllätyksen ettei koko teksti vaikuttaisi niin maailmantuskantäyteiseltä:

-         Viinietikalla maustetut sipsit. Aah. (Tekstin kirjoittaja n:o 2 tosin asettanee nämä tuonne hirvittävien kategoriaan.)

-         Juustokakkujäätelö (ok, ei ollut aito espanjalainen tuote – selittänee ihastuttavan maun)

-         Halpa paikallinen olut (ei niin priimaa maultaan mutta hinnaltaan 0,39€ per tölkki!)

 

 

Yhteenveto

 

Kyllähän tuolla vietti aikaa, etenkin kun ei itse tarvinnut kustantaa. Lahjahevosen suuhun ei pidä katsoa, tiedämmä.

 

Loman loppuarvosana: 4/10

Loman loppuarvosana kunnollisessa humalassa ison annoksen appelsiiniankkaa nauttineena: 9/10

 

 

-         Minna & Kalevi

minagi@hybridi.net / aab112@hotmail.com