Ayahuascasta (lokakuun kokemus) R A A K A V E R S I O (c) lääket. yo Minna Pöntinen minagi@hybridi.net Ensimmäinen versio, 10.10.2006 HUOM! Tämä teksti on otsikon mukaisesti raakaversio suunnittelemastani ayahuascaesseestä; erityisesti allaoleva trippikertomus on koostettu copypastella vanhoista irc-logeista. En ole myöskään sisällyttänyt tähän alfaversioon juuri minkäänlaista ayahuascaan tai yleensä psykedeelien terapeuttiseen käyttöön ja niiden farmakologiaan liittyvää tieteellistä pohdintaa tai problematiikkaa. Jos ayahuasca ei ole tuttu aineena niin tässä erittäin lyhyt johdanto aiheeseen: ayahuasca on Etelä-Amerikan intiaanien käyttämä ikivanha henkiparannuslääke ja shamaanien työkalu. Ayahuasca on eri kasveista keitetty liemimäinen sekoitus, jossa olennaisena osana on a) kasvi jossa on dimetyylitryptamiinia eli DMT:tä (kemikaali jota ihmisen aivot tuottavat endogeenisesti, sitä erittyy käpyrauhasesta verenkiertoon etenkin unen aikana) sekä b) kasvi jossa on monoamiinioksidaasientsyymin inhibiittoria (muuten suoliston MAO-entsyymit pilkkoisivat mahaan päässeet DMT-molekyylit epäaktiivisiksi ennen kuin ne pääsisivät vaikuttamaan keskushermostoon). DMT on (ironisesti) luokiteltu endogeenisyydestään huolimatta schedule 1 -huumeeksi eli pahaksi ja totaalisen laittomaksi aineeksi jolla ei virallisesti (ts. lainopillisesti) katsota olevan mitään hyötykäyttöpotentiaalia. Koreampi, korrektimpi ja koherentimpi teksti on siis luvassa (lähi)tulevaisuudessa (toivottavasti), mutta sitä odotellessa alla sekavampaa jorinaa. ----------- Mua ei oo kylla huvittanut kayttaa mitaan sen ayahuascan jalkeen, eika oo huvittanut ees masennella tai ajatella itsemurhaa tai mitaan. Valaistuminen + ihmeparantuminen, hahhaa. Tuskin olen flipannut sentään, mutta nyt on vain parempi ja rauhallisempi olo kuin ennen. En voi verrata huascaa mihinkään muuhun kokeilemaani aineeseen tai elämääni kokemukseen. Se oli sellaista innostavaa Itseen ja Minuuteen ja omaan mieleensä uppoutumista. Jos jatetaan ne mun tieteelliset ja filosofiset 50 sivun jorinat pois niin paapiirteissaan se matka oli tällainen: perusvireena oli semmonen, oh, matka takaisin lapsuuteen ja sylivauvaksi ja sitten evoluutiossa taaksepain. joka ikinen sisaantuleva aistihavainto tuntui ihkauudelta, toisaalta jarki/mieli/ego/joku oli taustalla koko ajan kirkkaana analysoimassa tapahtuvaa ja tuntuvaa. kaikki aisti-input tuntui _mielettoman_ hyvalta ja jannittavalta. tuijotin itseani peilista varmaan muutaman tunnin ja erityisesti tokin nenaani.. etta ihmeellinen, ihmeellinen, ihmeellinen elin. jarki sano etta "DAA, se on nena, se on ollu siina niinku 22 vuotta" mutta aistit sano etta MIKA TUO ON, ihmeellinen, ihana, ooh :) Sitten pantiin avopuolison kanssa ja voi ?!()" etta tuntui kummalliselta mutta ihanalta. sit jos rupes ajattelemaan varkkiaan niin sai heti orkut tekematta mitaa :P~~ Sit menin sisaanpain ja rupesin tutustumaan sisaelimiini.. menin nakoratoja pitkin aivojen takaosaan, kaannyin ja moikkasin aivot ja kysyin etta miten menee, aivot vastasi etta kiitos hyvaa, mitas tassa. sit menin alaspain, tsekkasin ja moikkasin kurkunpaan rakenteet ja verisuonet, sit menin kattoon sydanta... sydan oli sellasessa valaistussa kammiossa, sillakin oli kuulemma ihan hyva fiilis. sit menin palleaan, joka oli kaikkein ihmeellisin elin: se muodosti sellaisen maljan jossa oli pieni tippa jotain nestetta tai monjaa jonka tulkitsin jonkinlaiseksi "alkumereksi" tai "alkutietoisuudeksi" tai jotain vastaavaa.. sitten pistin egoni lillumaan siihen liemeen, ja oli ennenkokemattoman hyva ja rauhallinen olo siina vaan lilluskella palleamaljassa. sit kuitenkin uteliaisuus voitti ja ma kysyin pallealta etta hei, saanko ma kayda viel kattomassa alempaa juttuja, haluaisin moikata jalkoja jne. mut pallea ei tahtonut paastaa mua enaa pois, vaikka miten selitin sille etta _ihan saleen_ tuun _ihan just_ takasin, ma vaan kayn alakerras moikkaan kaikkia juttuja ja vahan tutkimassa.. sit paasin sielta pois mut en muistanukaan menna ennaa takasin sinne palleaan, ja se vahan suretti Se oli siina kokemuksessa parasta etta en ollut siina mielessa "sekaisin" etteiko ajatuksenjuoksu olisi jatkuvasti ollut kirkasta, ts. olisin voinut tarvittaessa vaikka vastata puhelimeen jne. sitten kun lahdin palleasta niin kavin tutustumassa muuhun kehoon (napa oli aikamoinen sudenkuoppa!) ja sen jalkeen taa matka alkoi suuntautua yksilonkehityksen sijaan evoluution alkupaahan. nain/tunsin/jotain sellaisen olennon aavikolla. yleensahan ihmiset nakee huascassa viidakoit ja panttereita jne, mutta mulla se miljoo oli tosiaan jonkinlainen savanni tai autiomaa, ja se elain oli semmonen koiran ja sammakon hybridi, tai hyeenan. Sitten rupesin tajuamaan kognitiokyvyn ja tietoisuuden merkitysta sen koirasammakkoelaimen kautta, ja sita, miten elaimet eroaa ihmisista ja miten tietyt ei-elimelliset mielisairaudet syntyvat (ja nyt tasta voisin puhuu viel 50 sivuu blabla). Että semmonen kokemus. todella miellyttava. unen tulemisessa oli jälkeenpäin vahan vaikeuksia, kun koko ajan oli vahan sellainen olo etta "apua, ei, ei, en halua etta taa loppuu, uni saattaa lopettaa tan" ja aina kun meinas sitten uinahtaa niin joku aistihavainto taas iski valiin ja heratti valittomasti. --------- Kokonaisuudessaan allekirjoittaneelle jäi sellainen maku tuosta aineesta että sen potentiaali erilaisten ei-elinperäisten mielisairauksien (esim. muuten hoitoresistentin masennuksen) hoidossa on valtava - ja nykyisistä lakiasetuksista johtuen valitettavasti länsimaissa käyttämätön ja käyttämättömissä. DMT antaa perspektiiviä elämään, luo jonkinlaisen pohjan klassisen "elämän tarkoituksen" ymmärtämiselle ja selvittää usein matkaajalle useita aspekteja hänen olemassaolostaan ja sielunelämästään. DMT pystyy myös selvittelemään menneisyyden traumaattisiakin lankavyyhtejä. Vaikka vyyhdin purkamisvaihe eli tripin aktiivinen vaihe voi olla monelle (etenkin psyykkisesti sairaalle) raskas ja jopa pelottava kokemus, veikkaan että jälkiseuraamuksina kokemuksen aikana purkautuneita asioita on jälkeenpäin huomattavasti helpompi esim. terapiassa tunnistaa, hyväksyä ja käsitellä. Minua harmittaa kovin ihmisten suppeakatseisuus ja ennakkoluuloisuus. Psykedeeleillä on valtavasti hyötykäyttöpotentiaalia esim. juuri vaikean masennuksen hoidossa. Näiden aineiden tarjoamien mahdollisuuksien tutkimisen aloittaminenkin on nykyään käytännössä mahdotonta vallitsevan "jaa, psykedeelejä, ai niinkun jotain pahoja pahoja pahoja huumeita, mikäs nisti sä oikein olet?! Kohta oot katuojassa ilman rahaa ja työtä ja elämää ja sulla törröttää herskapiikki käsivarresta!"-mentaliteetin takia. Niinpä niin... Ottakaa asioista selvää ja ennenkaikkea ajatelkaa itse!