Turinaa/tarinaa jalo- ja korukivistä korujen tekemistä harrastavan näkökulmasta

Tämä teksti on yhennetty ja muunneltu versio tuttavalleni elokuussa 2006 lähettämästäni helminäytteitä sisältävästä kirjeestä jolla yritin saada häntä innostumaan kivistä ja korujen tekemisestä.

Mitä materiaaleja?

Henkilökohtaisesti en ole tottunut käyttämään valmistamissani koruissani enää muita kuin jalo- ja korukiviä sekä aitoja luonnonmateriaaleja. Swarovski-kristallejakin olen joskus käyttänyt runsaasti, mutta niitäkään en enää ihmeemmin töihini laita – sellainen vammainen elitismi on minuun päässyt iskemään :P Tämä lyhyt teksti käsittelee koruntekomateriaaleista ainoastaan jalo- ja korukiviä.

Jalo- vai korukivi vaiko peräti synteettinen sellainen?

Aikojen saatossa eri kivityyppien niin viralliset kuin kansankielisetkin nimitykset ovat muuttuneet; ohessa taulukko jossa ensimmäisessä sarakkeessa on listattu kunkin ryhmän nykyinen virallinen suomenkielinen nimi.

Kivityyppi (Nykyinen suomalainen nimi)	Tyypin määrittelevä ominaisuus	Vanhentunut suomalainen nimi	Englantilainen nimi
Jalokivi	Kivilaji timantti, rubiini*, safiiri* tai smaragdi	Jalokivi	Precious (gem)stone; Gem stone
Jalokivi	Kovuus ≥ 7 Mohs	Korukivi; Puolijalokivi	Semi-precious (gem)stone;
Korukivi	Kovuus < 7 Mohs	Korukivi; Puolijalokivi	Semi-precious (gem)stone;
Synteettinen koru-/jalokivi	Labrassa ihmisen tekemä imitaatio; ei aito jalokivi**	-	Synthetic (gem)stone

* Tähän väliin hiustenhalkomista: rubiinit ja safiirit ovat itse asiassa samaa ainetta eli korundia eli alumiinioksidia. Ainoastaan (tumman)punaisia korundeja kutsutaan rubiineiksi; loput ovat safiireita, joita sitten löytyykin pinkkejä, sinisiä, keltaisia ja vihreitä ja ties mitä muita värejä. (Ja päälle ripaus etymologiaa: hyvin tummankeltaisia tai oransseja safiireita kutsutaan Padparascha-safiireiksi, joka tulee Sri Lankassa puhutun singalin kielen sanasta joka tarkoittaa lootuksenkukkaa.)

** Esimerkiksi ”aitona jalokivenä” markkinoitu cubic zircon eli CZ eli kuutiollinen zirkonia ei ole aito jalokivi vaan tehdasvalmisteinen l. synteettinen zirkon-kiven imitaatio. (Eli zirconia on aina feikki, aito zirkon ilman iitä ja aata on aito – semantiikkaakos? :) )

Tuo jalo- ja korukiven eron määrittelevä raja kulkee juuri kvartsin kohdalla siksi, että ilmassa leijuva hienonhieno mineraalipöly on lähinnä kvartsia, ja ajan myötä kvartsia pehmeämmät kivet haalistuvat tämän pölyn voimasta. Kannattaa muuten tietää, että precious stonesien maahantuontiin vaaditaan tietääkseni joku erillinen lupa. (Lisää tullibyrokratiaa ja paperisotimista sitä vielä kaivattiinkin, jipii!

Eri kivilajeista

Ohessa lyhyt lista ja selvitystä muutamista yleisimmistä harrastelijoiden koruissaan käyttämistä kivilajeista, sekä muutamia omia suosikkejani.

- Agaatit (useita eri variantteja ja värejä): Opaakkeja, hinnaltaan kohtuullisia kiviä

- Ametisti: Parhaimmillaan edullinen ja intensiivisen violetin värinen kivilaji

- Fluoriitti: Kaunis ja edullinen kivi jota löytyy värittömänä sekä erilaisissa keltaisen, vihreän, sinivihreän, sinisen, pinkin ja violetin sävyissä; myös raidallisia kiviä (”banded fluorite”) löytyy runsaasti varsinkin Argentiinasta. Fluoriitti on kiveksi suhteellisen pehmeää joten jokapäiväisessä käytössä ja kulutuksessa olevissa koruissa (erityisesti sormuksissa) tätä ei kannata juuri käyttää.

- Granaatti: Erittäin tumman punainen, halpa ja kaunis kivi

- Jade (nefriitti): Klassisesti Kiinaan assosioituva lähes läpikuultamaton kivilaji. Aito nefriitti on keskihintaista (joskus jopa melko kallista) mutta jadena myydään usein myös kaunista oliviinia (usein nimellä ”new jade”) joka on erittäin edullista.

- Karneoli (erit. luonnonkarneoli): hyvin tummanoranssi, läpikuultava, edullinen kivi

- Kuukivi: Läikehtivä, kuultava kivi; väreinä väritön, valkoinen, harmaa ja persikka

- Kvartsit (esim. ruusukvartsi (vaaleanpunainen), savukvartsi (keskiharmaa) ja sitriini (keltainen ja oranssi)): Edullisia peruskiviä; etenkin haaleat värit ovat halpoja

- Peridootti: Kirkkaan vaaleanvihreä, läpinäkyvä ja pieninä helminä ostettuna halpa kivi

- Turmaliini: Henkilökohtainen suosikkini, parhaimmillaan/pahimmillaan törkeän arvokas kivilaji mutta väriskaala on laajempi kuin millään muulla kivellä. Turmaliinin nimi tulee singalin sanasta turamali eli monivärinen.

Lyhyesti kivihelmien muodosta

Kuluttajalle tarjolla olevat kivet voidaan ulkopintansa muotoilun perusteella jakaa karkeahkosti seuraaviin ryhmiin:

- Sileäpintaiset kivet (”smooth”):lukemattomia erilaisia säännöllisiä muotoja, esim. pallo, ovaali tai kuutio

- Rumpuhiotut kivet (”tumbled”): epäsäännöllisen muotoisia, sileäpintaisia kiviä

- Cabochon-kivet: sileitä, yleensä pyöreitä tai soikeita kiviä joiden alapinta on litteä

- Viiste- eli fasettihiotut kivet (”faceted”): lukemattomia eri muotoja; kivien pinta on peitetty mekaanisesti työstetyillä viisteillä; tämä lisää esim. kiven loistoa

- Siruhelmet (”chips”): kivientyöstön yhteydessä syntyneitä epäsäännöllisen muotoisia (usein rumpukiillotettuja) pieniä siruja joihin on porattu reikä

Kivien arvon määräytyminen

Jalo- ja korukivien hintaan vaikuttaa kivilajin lisäksi periaatteessa neljä seikkaa: englanniksi ”4C” eli Clarity (puhtaus), Cut (hionnan laatu), Carats (karaattipaino) sekä Color (väri). (Tätä neljän C:n periaatetta sovelletaan yleensä vain timanteista puhuttaessa mutta ihan yhtä validi se on mielestäni muidenkin kivien kohdalla.) Harrastelijan tekemissä koruissa yleensä eniten merkitystä on kivien värillä ja koolla; varsinkaan tuota clarity-ominaisuutta ei usein asiaan vihkiytymättömät osaa juuri arvostaa. Hionnan täsmällisyyskään ei ole kotikutoisissa koruissa niin tärkeää, sillä superammattilaisen tekemä nanometrintarkka hionta voi nostaa kiven kuin kivenkin hintaa jumalattomasti.

Kivien ostaminen

Kotiharrastelijoille tai ”puoli-tukkuostajille” kivet myydään yleensä 15-16 tuuman pituisissa strandeissa (mikähän olisi hyvä suomennos; nauha, naru, helminauha, pötkö, satsi, erä?). Jotain 1 sentin hintaista granaattihelmeä on siis ihan turha odottaa saavansa ostettua yksittäisenä kappaleena :) Poikkeuksena tästä strandisäännöstä ovat useissa kaupoissa arvokkaat, isohkot kiviriipukset ja esim. isot fasettihiotut pisarat, joita myydään myös kappaleittain.

Suomessa myös halvempia kiviä myydään pienemmissä erissä mutta ainakin näillä näkymin kivet kannattaa useimmiten ostaa hinnan ja laadun puolesta ulkomailta, esim. USA:sta ja Intiasta. Pieniä eriä voi toki tilata Suomestakin, vaikka valikoima onkin täällä huomattavasti monia muita maita suppeampi.

Ennen kuin ostaa mitään mistään niin kannattaa kivienkin kanssa katsella ensin ympärilleen ja vertailla hintalaatuasioita ennen Visan vinguttamista. Yli 40-50 euron hintaiset EU:n ulkopuolelta tilatut paketit jäävät lähes poikkeuksetta tulliin, jonne uppoaa 22% kivien hinnasta ALV:nä sekä tullausmaksu. Myös kivifirmojen perimissä postikuluissa on valtavia eroja: jotkut kauppiaat (nimiä mainitsematta) eivät suostu lähettämään edes 10 gramman painoista ja 20 dollarin hintaista kivierää mitenkään muuten kuin vakuutettuna 60 dollarin kuriiripakettina…

Lopuksi: miksi harrastaa ja keräillä aitoja kiviä, kun lasihelmet ovat halpoja ja ainakin yhtä nättejä?

Sen kun tietäisin. Aidoissa kivissä on kai vain sitä Jotakin™.

- Minna Pöntinen / minagi@hybridi.net