Nöyryyden näyttötyö on vaatimuksena nöyryyttävä mutta jonka itseasiassa jokainen läpikäymme. Luovumme "valkoinen takki"-prosessissa monesta persoonallisuutemme ja luovuutemme erityispiireistä ja tulemme osaksi "samanlaisuutta". Prosessi on kauheakin ja minä en ehkä itse vieläkään toipunut, mutta antanut jo anteeksi itselleni. Siis loppujen lopuksihan on kysymys siitä, että haluaako valkotakiksi? Siis haluaako todella? Itse sitten halusin ja olen tyytyväinen ja tosin välillä häpeissäni kaikista myönnytyksistä, mutta ehkä tämä on ollut sen väärti.

Lääkärikunta on hyvin formaalia, eikä kestä poikkeamia kauhean hyvin, sehän on meidän kaikkien opittava jossain vaiheessa

Enemmistö lääkäreistä on kuivia, huumorintajuttomia tosikkoja, jotka "pikkusormi koukussa" keskustelevat toisten lääkäreiden kanssa lähinnä ammattiasioista.
Ns. "normaalit ihmiset" ovat vähemmistönä, mutta eipä sellaisia lääkikseen juuri pääsekään.