Aallonmurtajalla

Äänimaisemaan yhtyvät hauki sekä rausku
töötöttäen kaislapilleillään
Pian kaupungin rannat kiehuvat aamuhämärässä
kenenkään sitä arvaamatta.

Kaksi juoppoa suloisessa unohduksessaan horjuvat
toisiinsa nojaten, ihmetellen
veden ääntelyä ja kuohuntaa joka rikkoo kaupungin puolikkaan
hiljaisen-hurmeisen-hallaisen yöunen,
joka valuu savupiipuista ulos. Niin.

Ja unissaan ihmiset, niin isovanhemmat
kuin vastasyntyneet
kuulevat sen laulun, sen kalojen kaislapillien vihellyksen
ja aaltojen kuohunnan
suolaveden iskeytyessä aallonmurtajiin.
Se suolaisuus on niin ankaraa ja anteeksiantamatonta,
että ihmisten synnit peseytyvät pois.

Aamusumu maistuu vaahtopäiltä,
vesi alkaa peittyä riitteeseen.
Hauki ja rausku nukkuvat.