Sheriffi Sans Serif - Minna 020802


Sheriffi Sans Serif, ilmansuuntien kirkkain ilo,
luolastossaan silmäili esi-isiään
Viisitoista nurkkaa tutkittuaan söi auringon
unissaan matkasi sängyltä lattialle.

Silmäripsillään itseään murskaten, kirja
sydämessään hän katui yhteisöjä
Ja horsman terälehdillä itsensä kivitettyään
vaipui koomaan sheriffi Sans Serif.

Peninkulmien päästä saapuivat pilvet
ja ajelehtivat hetken Sans Serifin päällä
Sitten tiputtivat pehmeään mutaan
ihmisen vihollisen, sakset kädessään.

Soturimarsalkka Sotainto kynttilän kohotti
keskelle hurmeista maata ja polkaistessaan
käyntiin kivikautisen vihan itsensä
posliinipatsaaksi korotti.

Sheriffi Sans Serif heräsi huumastaan luolastaan
ulos ryömien käsiensä varsilla
Sanoi hattunsa syvyyksistä kalojen valtakunnan
perivän maallisen lihan himon puolestaan.

Posliinipatsaan vierestä ulvoen menuetteja
nosti sheriffi Sans Serif luunsa pyhyyteen
Aukaisi paaden ja otti esiin kellon,
kurjenmiekan ja paljon pölyä.

Sitten sheriffi Sans Serif huomasi
että todellisuus on jäähileitä ja hiekkaa
Sheriffi Sans Serifin mielenvika ei ollut
tuhoa vaan virhe, joka pian korjattiin.

Sheriffi Sans Serif ohjelmoitiin uudelleen
tosimaailman kimuranttiin tunnelmaan
Pari vuotta myöhemmin
kopiopapereihin hukkuu sheriffi Sans Serif.