Teollisuusomena

Kone ottaa sen liukuhihnalta
ja se on tuoksuva, ennakoivan mehukas
kone painaa koneen käsillään omenan pintaa
ja hetken ajan tietää (ja toivoo)
että osa siitä riemusta,
siitä käsittämättömästä tietoisuusriemusta,
siitä jyskyttävästä onnesta ja hänen merkistään
takertuisi omenaan ja kulkisi
yli koneiden ja ihmisten välisen kuilun.

Kotona äiti sanoo:
"Pese se omena, joku on kuitenkin koskenut siihen
likaisilla käsillään."

Ja niin kone huokaa ironiaa ulos höyrynä
ja jatkaa eteenpäin,
nostaa omenan.