Aulikki Oksanen

Laulan sinulle tulisen laulun

Huoneesi on outo hengittää, outo kulkea, raskas ja vih-
reä kuin vuonon rannalta väärin valittu kivi, käteeni so-
veltumaton. Siispä istun ikkunallasi; se on asuntoni
asunnossasi, lempeä ja avoin silmiin, enkä kerro kuink-
ka sormiesi muukalaisuus hätkähdyttää hiuksissani.

Alhaalla tytöt hiihtävät aitojen ohi, sauvojen jäykät
piikiset kukat raapivat hankeen haavoja; mies tuo tal-
lista haurasnilkkaisen hevosen jolla on ruskea loimi, ja
taluttaa sitä talon nurkalla, myötäpäivään; se hirnuu it-
selleen heinäkuun yön; apilat humalluttavat sen sierai-
met ja lehtimetsikössä mies rakastaa naista, säyseä tuu-
li pujottautuu leppiin.

Laulan sinulle tulisen laulun, laulan sinulle rajun lau-
lun itsestäni jlla ei ole pysähtymisen vaaraa: katso,
kaikki nämä liikkeet ja värit ja kuviot, ihmiset, sanat,
jaatusket, ovat lauluni, kaikki rakkauteni.