Ilpo Tiihonen
Paronin sylissä istunut

Vaikka divaanit on puhki
ja vieterit enää soi
ja irronnut nuoruus värisee
velttona lihana

hän tanssii, hän on ihana
silkkiliinassa
alasti silkkiliinassa
unien Unkari kuumuu,
ja Yö ratsunturvallaan
hamuaa hänen luomiaan
ja lanteilta hämärää syö

ja paroni Hispano-Suizallaan
luumutarhassa ajaa, ja Kuu
polttaa syliä, käryää pitsi
kun kiviset kosteat
kierteiset
portaat
äkkiä avautuu

ja hän tanssii, alasti palaen
alas kerrosten kerrosten
kerrosten läpi paksuna
kuplivan Tonavan
karvojen hiusten ranteiden
laukkana pöllyävään lumeen

ja ohikulkijan heittämän pullon
viluinen viulunjälki
hänet hangelle hajotti

ja siitä hänet pihalta vietiin boseen.

Jäi keittiön pöydälle kestolotto
ja puolikas pustarosé.