RUNOJEN ANALYSOINNISTA
Minnalta Jaakolle 201202

Vilkaisehan:
http://minagi.hybridi.net/poetry/
http://minagi.hybridi.net/minnarunot/

- TEOKSEN NIMI
 - miten liittyy teoksen teksteihin?
 - tarkoittaako jotain vai onko vain joku outo sana?
 - miksi kirjailija on valinnut tämän nimen?
 - ROTAn tapauksessa Yrjänä on valinnut sanan, joka kuulostaa ytimekkäältä
   ja on kuitenkin vieras; runokokoelman nimi on tajunnanvirran tuotosta,
   kuten suurin osa Yrjänän runoistakin

- RUNOMITTA
 - Mitä runomittaa runoilija käyttää?
 - Runomittoja ovat mm. trokee ja daktyyli, mutta näitä sinun tuskin tarvitsee
   (vielä) hallita
 - Modernissa runoudessa (esim. Yrjänän tuotanto) ei yleensä ole mittaa
 - Kuvaruno = runon layout on kuvan muodossa

- KIELIKUVAT
 - Vertaus
   - Kuin-sanan avulla rinnastetaan sanoja ("tunteeni ovat kuin pilvirintama")
 - Metafora
   - Metafora osoittaa jonkin piilevän, yhtenäisen piirteen asioissa
     ("polku, metsän oma joki" (-Sirkka Turkka))
 - Personifikaatio
   - Elottoman elollistaminen ("Puut katselivat minua valittaen")
 - Metonymia
   - Asiat yhdistetään toisiinsa jo ennalta olemassa olevien tuttujen yhteyksien
     perusteella: "sohvallani Lind puhui minut uneen" (viittaus uutistenlukijaan)
   - Näitä luulisi Yrjänältä jonkun verran löytyvän
 - Synekdokee
   - Osaa käytetään kokonaisuuden nimenä - "muutan oman katon alle".
 - Symboli
   - Kiinteitä ja toistuvia sanojen käyttötarkotuksia, joita tulkitaan tietyn
     kulttuurin tai vakiintuneen käytännön avulla  
   - Klassisia esimerkkejä: punainen = vaara, rakkaus; musta = yö, kuolema,
     lintu = kuolema, sielu, hengen vapaus (lisäksi suomalaisessa kansanrunoudessa
     usein lintu symboloi ihmistä)
   - Yrjänä käyttänee symboleita tehokeinona enemmän kuin sielu sietää, joten
     näiden analysoinnilla voinee sanamääräänsä kartuttaa hyvin; usein aika
     kaukaa haetun kuuloiset tulkinnatkin kelpaavat kunhan ne osaa vain perustella!
 - Antiteesi
   - Asioiden vastakkainasettelu; "Pimeät yöt lankesivat kirkkaiden päivieni ylle"
 - Oksymoron
   - Kahden toisensa kumoavan asian yhteenliittäminen; mm. Shakespeare harrastaa
     tätä paljon. "O loving hate, O brawling love!" -> "My only love sprung from
     my only hate"

- MUITA TEHOKEINOJA
 - Intertekstuaalisuus
   - Viittaukset muihin esim. kirjallisuuden hahmoihin tai tapahtumiin, esimerkiksi
     "suomut tippuivat silmistäni kuin Eevalta" (intertekstuaalinen viittaus
     Raamattuun)
   - Varsin jännä ja mukava tehokeino; näiden käyttäminen sekä havaitseminen
     runoista edellyttää ja osoittaa laajaa yleissivistystä
   - Näitäkin Yrjänältä löytynee. En kyllä ole varma mutta yritä edes bongata
     jotakin.

- MIKSI KIELIKUVIA?
 - Millaisen vaikutelman kukin kielikuva luo?
 - Miten runoilija olisi voinut ilmaista asiansa toisin?
 - Kuinka paljon kielikuvia on?

- RUNON SISÄLTÖ
 - Miten yksiselitteinen runo on?
 - Kertooko runo selvän tarinan (esim. balladi), onko se yhtenäinen tajunnanvirtaruno,
   muodostuuko se katkeilevista pienistä pätkistä? (Ovatko lauseet/virkkeet
   kokonaisia?)
 - Miten paljon runoilija jättää asioita auki lukijan mietittäväksi ja miten paljon
   hän kertoo? (Yrjänä pistänee lukijan tulkitsemaan varsin paljon)
 - Kuka runossa puhuu ja kuka toimii / keneen toiminta kohdistuu?
 - Missä ja milloin runo tapahtuu/voisi tapahtua?
 - Onko runossa opetusta?
 - Millainen runon yleinen tunnelma on? Esim. surullinen, pahaenteinen, naureskeleva,
   jne
 - Mitä runoilija on halunnut runollaan sanoa tai tuoda julki?
 - Onko runo jotain yleistä tyyppiä? (esim. balladi tai legenda, tai esim. elegia eli
   suruvirsi) -> Yrjänällä ei varmaan mokomia juuri löydy, mutta esim. jonkinlaista
   modernin elegian tyyppistä hänenkin tuotannostaan löytynee
 - Joskus tajunnanvirtarunot ovat oikeasti täyttä höpönlöpöä joilla runoilija on
   ainoastaan halunnut luoda tietynlaisen tunnelman; ei pidä pelätä sanoa tätä
   analyysissään. Jos mistään runon "ideasta" tai "juonesta" ei oikeasti ole mitään
   hajua, niin silloin on kuitenkin kommentoitava esim. sanavalintoja, tehokeinoja
   ja erityisesti runon luomaa mielentilaa/tunnelmaa.

Esimerkkinä pari analyysipointtia tästä pistämästäsi runosta:
"Lyhyempi Taidehistoria: "Istun pöydän ääressä runkkaamassa kun postiluukusta tipahtaa kädettömien tekemiä postikortteja""
- Kyseessä on tavallinen, harmaan arjen tilanne, johon sekoittuu yhtäkkiä
  mahdoton elementti - kädettömien tekemät postikortit
- Kyseessä on aika pitkälti tajunnanvirtaruno, jonka ideana on synnyttää 
  hetken kuvavälähdys lukijan mielessä. Hetken pituus = postikorttien tipahtaminen
  luukusta lattialle
- Yrjänä ei käytä runomittaa, ja herättelee lukijaa alatyylisellä verbillä "runkata",
  joka suorastaan hyppää silmille
- Runon otsikko lienee taas vaihteeksi tajunnanvirran piikkiin pistettävä asia;
  tietysti tässä voisi ruveta kehittelemään jotain arjen kauniista, tavallisista
  ja epätavallisista hetkistä, joiden kokeminen kelpuuttaa ihmisen "elämän taiteen"
  tulkitsijaksi tjsp; "ihmisen elämän ainot merkittävät taide-elämykset koostuvat
  hänen oman elämänsä välähdysmäisistä hetkistä" tjsp


TÄRKEÄÄ: runojen analysoinnissa on hyvä käyttää virallista kieltä ja tiettyä järjestystä asioiden ilmaisemisessa, mutta runoanalyysi vaatii hyvin paljon myös mielikuvituksen ja oman tulkinnan käyttämistä. Aivan överiksi menevää ylitulkintaa on silti vältettävä (tyyliin "Tässä runokirjassa on 15 runoa, ja se viitannee siihen kun runoilijalla X oli 3 poikaa, ja 3*5=15 niin sillä on hieno numerollinen merkitys!") ja omat mielipiteensä on aina perusteltava jollakin tavalla.

Harjoittele tulkintaa vaikka jollakin minun kirjoittamallani runolla, eivät liene ihan yhtä epäselviä kuin Yrjänän...

Eipä tässä muuta.

 //M