Uni (28/09/09) Olin sateisessa Shanghaissa kävelemässä pitkin valtavia, kiilteleviä puulaitureita. Laitureiden keskellä höyrysi lukemattomia kuumuutta hohkaavia tervakuoppia, joiden reunoille kypäräpäiset työläiset kiinnittivät pitkiä, ohuita lankkuja jalansijoiksi. Lankut olivat liian lyhyitä kattaakseen kuopan reunoja, ja aina kiinnitettyään yhden lankun työläiset irrottivat sen, siirsivät sitä kymmenisen senttiä suuntaan tai toiseen. Ihmettelin tämän tarkoitusta, ja he kertoivat sen kehittävän ihmisen zen-luontoa. Kävelin laitureiden varrella olevaan pieneen ravintolaan, jonka ruosteinen jääkaappi hurisi epämiellyttävän voimakkaasti. Jääkaapin ovi oli läpinäkyvä, ja siellä oli iso määrä pölyisiä maitopulloja. Istuin pöytään ja eteeni tuotiin kolme erilaista ruokalajia. Kaksi ensimmäistä ruokalajia katosivat ilmaan jättäen jälkeensä vain tyhjät lautaset, mutta kolmas ruokalaji oli jonkinlainen annos kampasimpukoita, tofua ja tattarinuudeleita jonkinlaisessa oranssissa kastikkeessa. En tunnistanut kastikkeen mausteita ja mielestäni ne olivat varsin epäkiinalaiset; päätin kysyä asiaa myöhemmin kokilta. Tofu oli oudon hiekkaista ja kurttuista, mutta söin sen kuitenkin kiltisti. Kaiken muun syötyäni löysin lautaseltani viimeinkin ensimmäisen kampasimpukan, ja mietin miksi annoksessa oli niitä vain yksi (ja sekin näytti puolikkaalta). Päädyin siihen tulokseen että kokki on japanilainen, ja koska japanissa ei periaatteessa tehdä eroa yksikön ja monikon välillä, niin annoksessakin voi olla usean kampasimpukan tilalla vain yksi. Kokki otti lautaseltani kampasimpukan ja asetti sen lattialla olevalle teräslevylle. Simpukka kasvatti itselleen yhtäkkiä pään ja hännän, ja leikkasin ne irti ettei se pääsisi karkuun. Huusin simpukalle "älä mene, porsaanpihvini" ja yhtäkkiä minun kävi sitä sääliksi. Ilmoitin sille ja kokille etten söisi simpukkaa vaan päästäisin sen vapaaksi. Ravintolan lattialla oli ylösalaisin käännetty pahvilaatikko, jonka vieressä makasi kokin parivuotias poika. Hänellä oli reseptipaperille piirrettyjä mustarastaan kuvia. Kysyin mitä varten ne olivat: poika vastasi, että ne olivat sairauksien hoitoon. Yksi lintu oli masennusta varten, kaksi lintua paransi keskittymiskykyä. --- Olin muiden ihmisten kanssa linja-automatkalla jossain päin Amerikan keskilänttä. Matkamme vei ison kartanon pihaan, jossa purkauduimme autosta ja lähdimme tervehtimään sydämellistä emäntäämme. Lähes kaikki ryntäsivät laukkujensa kanssa huoneisiinsa; myös minä lähdin kartanolle päin, mutta yhtäkkiä kaikki laukkuni ja kantamukseni levisivät tielle. Aloin noukkimaan tavaroitani ylös, ja yhtäkkiä X tuli auttamaan minua. Lisäksi hän toi minulle linja-autoon unohtamani kitaran, mutta pyysin häntä viemään sen takaisin koska en tarvitsisi sitä kartanossa. Kun olimme asettuneet aloillemme kartanoon, suurin osa matkaseurueestani lähti ulos pelaamaan jalkapalloa. Minä ja porukka muita happamia nörttejä jäimme yhteen huoneeseen istuskelemaan, keskustelemaan henkeviä ja tuijottamaan pelaajia ikkunasta miettien mihin aktiviteettiin me rupeaisimme. Yhtäkkiä huoneessa olevat ihmiset rupesivat kutemaan keskenään: X istui vieressäni ja päätin lähteä hänen parinaan mukaan toimintaan (cue seksikohtaus). Lopuksi X pelästyi huoneeseen tulevaa kartanon emäntää joka tivasi mitä olimme tekemässä. X muuttui tytöksi ja lähti päättömästi juoksemaan pitkin kartanon pimennettyjä käytäviä. Juoksin perässä ja pistin merkille kuinka jännittävältä ja pölyisen kutsuvalta kartano tuoksui. Kerroin hänelle että ulkomaanmatkailun paras puoli oli päästä nuuskimaan eri maiden ja paikkojen tuoksuja, ja että näitä aistimuksia ei voinut kuvitella, ainoastaan kokea korkeimman omatoimisesti. X juoksi etsien jotakin. En ollut varma mitä hän etsi, mutta juoksin edelleen perässä. Yhtäkkiä hän repäisi sattumalta erään oven auki. Oven takaa paljastui luentosali, jossa keskeytetty luennoitsija ja opiskelijat mulkoilivat tyttöä vihaisen ja ärsyyntyneen oloisina. X läimäisi oven kiinni, harppasi käytävän varrellla olevan sohvan viereen, käpertyi palloksi ja alkoi itkeä. Tulin X:n selän taakse lohduttamaan häntä. X kertoi nyyhkyttäen, että tekipä hän mitä tahansa, hän epäonnistuu aina ainakin neljäsosassa niistä jutuista "mitä karhuherra Paddington tekee". Lohdutin häntä sanomalla, että minä epäonnistuin ainakin 50% tapauksista.