ART CRAFTS WRITINGS BITS&PIECES ATELJEE BIO/CONTACT

WRITINGS

  • Poetry (FI/EN)
  • Dreams (FI)
  • Texts from the IB (FI/EN)
  • Medical texts (FI)
  • Minna näkee unia: 2005

    110505 Medisiinarijuhlat

    Käynnissä oli jonkinlaiset lääketieteen opiskelijoiden "viina virtaa"-mallin juhlat. Ne tapahtuivat ilmeisesti meillä rannassa tai ainakin jonkun järven läheisyydessä, ja suurin osa porukasta ui jatkuvasti. Minä köllöttelin rauhassa yhdellä lautalla ja yritin keittää spagettia, mutta sitten Antti ilmestyi paikalle jonkun blondin tytön kanssa. Yritin udella mitä oli tapahtunut mutta Antti vain selitti jotain että "näin tuon lesboilemassa toisen kanssa yksillä koulun portailla" eikä suostunut sanomaan muuta vaikka rupesin hakkaamaan sitä. Sen verran sain kuitenkin irti että tytön nimi oli Siru tai Siro. Rupesin vetelemään Sirua turpiin olan takaa mutta hän ei tuntunut välittävän. Lautta jolla olimme oli muuttunut lehtimajaksi, ja yritin edelleen keittää spagettia. Oloni oli kuitenkin äärettömän epästabiili ja horjuin puolelta toiselle. Siru nauroi minulle että "sultahan lentää spagetit ihan kaikkialle" ja minä nauroin että niinpä tosiaan taitaa lentääkin, ja heitin kunnon nipun kyseisiä viljatuotteita viereiseen järveen.

    Sitten minä ja pari miespuolista lähdimme uimaan joillekin kallioille, joita jotkut kutsuivat Galapagossaariksi. Siellä näimme valtavan kilpikonnan, jonka niskaan kaverini valelivat öljyä ja tuikkasivat sitten koko komeuden tuleen vaikka miten vastustelin. Kaverini hyppäsivät järveen ja käskivät minun seurata perästä koska kilpikonna kuulemma räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä, mutta minä emmin todella pitkään ennenkuin hivuttauduin liekkien läpi kilpikonnan ohi. Menin kuitenkin kallion väärältä puolelta järveen, ja jouduin ensiksi kävelemään mustasta tyllistä tehdyn palavan seinämän läpi. Sitten toinen miespuolisista suukotti minua. Yhtäkkiä huomasin muuttuneeni vihreäksi, keltasilmäiseksi RPG-tyylin limaklimpiksi, ja paikalle ilmestyi #animefin-kanavan porukkaa jotka kaikki halusivat naida minua. Ainakin yksi heistä taisi onnistuakin.

    Takaisin rannassa päätimme muodostaa vaatteistamme ketjun. Eräs toinen poika alkoi avata paitani yläosaa kiinnipitävää narua, ja minä naureskelin kun hänellä meni siinä niin pitkään. Lopulta hän kuitenkin onnistui ja veti paitani pois veden päällä kelluvan vaateketjun jatkoksi. Sen jälkeen olin olohuoneen sohvalla, jossa jälleen joku poika ilmoitti että minä olen "söpö". Piilouduin paitani taakse ja kysyin että "etkö sinä ollut ennen eri mieltä?" ja poika ilmoitti vaihtaneensa mielipidettään ja tajunneensa vasta että olen söpö enkä "sellainen kalsea ja ilkeä ihminen". Sitten hän alkoi suukotella käsivarttani laskien samalla sataan. Informoin häntä samalla, että minulla ei koskaan ollut ollut miestä, jolla ei ole hiuksia. Sitten taisimme harrastaa vielä lisää jotakin epämääräistä, ja sitäkin piti laskea - molemmat laskivat omassa päässään tietyllä tavalla numeroita tietysti numerosta aloittaen ja meitä molempia harmitti kun olimme laskeneet jotenkin "päällekkäin" - minä sanoin 64 kun hän sanoi 64 ja niin edelleen.

    Samalla katselimme televisiosta ohjelmaa, jossa veljeni teeskenteli joutuneensa jonkinlaiseen siniseen mielisairaalaan. Hän poukkoili ympäriinsä, avasi oven, käveli ulos, tuli takaisin ja rupesi huutamaan ja nauramaan, kerta toisensa jälkeen. Lisäksi hän kommentoi paikan verhoja erittäin rumiksi. Veli ilmestyi kohta paikalle ja yritti heittää niskaani valkoisia toukkia ja selitti samalla että "kun niistä muodostuu iholle sellainen 5-8 toukan kolmio niin kunhan sen kärjessä olevan yksilön saa raaputettua pois niin ne muut lähtee ihan helposti". Minä huusin kuin syötävä. Lisäksi ilmeisesti juuri veli oli säilönyt kaikkiin talon makuuhuoneisiin ampiaispesiä, ja tunsin kuinka ne ryömivät kaikkialla päälläni.

    Tuomas ilmestyi paikalle ja rupesi ilmeisesti kauppaamaan minulle kenkiä. Lyhyen sananvaihdon jälkeen pyysin häntä lähtemään pian sillä Antti oli tulossa kotiin, mutta hän ei halunnut lähteä. Antin ilmestyttyä ja suututtua Tuomas kuitenkin uskoi ja lähti. Sitten lähdimme sekalaisella porukalla sytyttämään jonkinlaista bensatynnyriä tuleen ja piileskelimme erilaisten huonekalujen ja kankaanrippeiden takana peläten että viritelmämme räjähtäisi naamallemme.

    Lopuksi (ollessani puolivalveilla) huomasin että Antilla seisoo, ja uneni kertoi minulle että minun pitää "klikata kursorilla" hänen värkkejään että saisin tietää mitä pornoa hän on katsonut. Lopputuloksena päädyin potkimaan häntä munille polvellani.

    080505 Vedenpaisumus

    Kaupungilla huomioni kiinnitti puhelintolppaan liimattu juliste, jossa sanottiin että Bumtsibum lopetetaan uhkaavan maailmanlopun takia. Naureskelin koko jutulle ja erityisesti kyseiselle ohjelmalle, mutta hymyni hyytyi pian sillä yhtäkkiä koko maailma täyttyi mielettömistä, vellovista vesimassoista. En tiedä miten selvisin elossa, mutta herättyäni koko planeetta oli muuttunut jättikokoiseksi viidakoksi.

    Pitkään etsittyäni löysin muitakin eloonjääneitä, joista tuli sittemmin perheeni. Uusia valtavia hyökyaaltoja sattui harva se päivä, ja eräässä tälläisessä yksi perheenjäsenistäni (nuori tyttö) pyyhkiytyi mereen emmekä enää löytäneet häntä. Löysin laiturilta hänen pikkuhousunsa ja niissä oli yksi häpykarva; päätin implantoida sen päähäni hiukseksi ja selitin muulle perheelle että "ei sitä kukaan huomaa, tämä on ainoa asia mikä minulla on hänestä jäljellä".

    Lopuksi meidän piti lähteä etsimään ravintoa. Päädyimme siihen, että paras ravinnonlähde meille olisi pahvirasioihin pakatut kirsikkatomaatit, joita viidakosta syvien kuilujen pohjilta löytyi. Lähdimme metsästämään niitä urakalla, ja lopulta meidän piti lajitella ne kotonamme erilaisiin kippoihin niiden koon mukaan.

    090505 Silent Hill -mielisairaala

    Olin pelaajana jonkinlaisessa Silent Hillin tapaisessa pelissä, joka tosin oli kuvattu lähinnä isometrisestä perspektiivistä. Erääseen huoneeseen mennessäni perääni lähti sinistä valoa hohkaav energiaolento, ja tajusin, etten pysty tekemään siihen vahinkoa. Päätin kuitenkin mennä takaisin samasta ovesta josta tulinkin, sillä pelin hirviöt eivät pystyneet liikkumaan alueiden välillä. Menin ovesta ja huokaisin helpotuksesta, mutta kyseinen olento pystyikin siirtymään perässäni minne vain. Juoksin vanhassa linnassa pakoon niin nopeasti kuin pystyin, mutta olento seurasi minua jatkuvasti satuttaen minua jotenkin kummasti. Yritin etsiä save pointtia että olisin päässyt lähtemään pelistä pois, mutta sellaista ei löytynyt.

    Jollakin tapaa sain kuitenkin Internet Explorerin päälle ja pääsin sen kautta pakenemaan "tosimaailmaan". Kyseinen hirviö oli kuitenkin edelleen kannoillani, ja juutuin noin metrin korkuiseen kinokseen kun yritin juosta pakoon. Yritin soittaa apua, mutta vastaajana oli aina hirviö, joka puhui hirvittäviä asioita siitä kuinka tulisin kuolemaan.

    Huusin ohiajaville autoilijoille tarvitsevani apua. Viimeinkin joku mies pysähtyi ja otti minut kyytiin, mutta päätti viedä minut kotini sijasta mielisairaalaan. Sairaalassa minuun pistettiin litratolkulla erilaisia relaksantteja ja antipsykootteja mutta edelleen vain näin kuinka se sininen olento lähestyy kumppaneineen ja yrittää saada minua hengiltä. Eikä kukaan uskonut. Kuolin.

    100505 Julma isä

    Minulla oli noin kymmenen siskoa ja veljeä. Eräänä iltana perheen isä päätti että meidän kaikkien (paitsi hänen itsensä) piti tappaa itsemme hyppäämällä isoäidin asunnon parvekkeelta alas asfalttiin. Minä olin jonossa viimeinen ja jouduin katselemaan vierestä kuinka muut perheenjäsenet hyppäsivät itkien alas ja murskaantuivat asfalttiin.

    Jostain syystä minä en kuitenkaan joutunut hyppäämään, vaan "isä" otti minut jonkinlaiseksi eläväksi maalitauluksi ja ammuskeli minuun kerran päivässä jonkinlaisella aseella jonka luodit eivät tehneet vahinkoa vaan jäivät n. 5mm syvyyteen ihosta mutta sattuivat järjettömästi. Yhtenä iltana hän ilmoitti että "nyt sinä kuolet... tämä sattuu", käski minun kääntyä selin ja rupesi ammuskelemaan minua selkään tauotta ties kuinka pitkäksi ajaksi.

    180505 Riepotusta

    Olin yliopiston pihalla ja joku antoi minulle suklaakeksin. Rupesin järsimään sitä ja kävelemään linja-autopysäkille. Samalla minua seurasi pari miestä jotka kommentoivat kävelyäni koko ajan ja huomauttelivat jatkuvasti siitä miten keksin syöminen liikenteessä on maassamme suurin liikenneonnettomuuksien aiheuttaja. Tästä huolestuneena heitin keksin - ilmeisesti - maahan.

    Tästä roskaamisesta johtuen minut heitettiin jonkinlaiseen labyrinttimaiseen, puu-jäästä rakennettuun kieroutuneeseen labyrinttijärjestelmään. Liu'uin sen ylhäältä alas monta kertaa yrittäen hiljentää vauhtiani tai päästä poispääsyn kannalta otolliseen kohtaan mutta epäonnistuin aina. Lopulta sain temppuni onnistumaan ja samalla kaadoin lähes kaikki puiset/jäiset kulissit ja luokkatoverini P teki asiasta hälytyksen. Poliisi tuli ja pidätti minut ja rupesi tarkkailemaan ja kyselemään syytä hulluun kiemurteluuni. Pyysin saada käteni vapaaksi ja kun he myöntyivät niin kaivoin paitani sisältä pois kutittavan keksinmurun (ja samalla huomasin muuttuneeni väliaikaisesti vanhaksi mieheksi). Kaikki oli taas rauhallista.

    Labyrintistä minut raahattiin jonkinlaisen elokuvan ensi-iltaan, ja menin sinne Päivin kanssa. Ennen elokuvan alkua istuskelimme hetken ulkona auringossa, ja minulla oli päälläni erittäin syväänuurrettu puku. Kaikki ohimenevät ihmiset tuijottivat minua ja luulin että ne katsovat rintojani mutta myöhemmin tajusin peilistä katsoessani että rintakehälläni oli valtava pyöreä auringon vereslihalle polttama kohta.

    Menimme Päivin kanssa sisään ja kapusimme paikoillemme. Eteishuoneesta sai mukaansa kasan dvd-levyjä ja kirjoja, jotka kuitenkin päätin dumpata yhden istuimen taakse ja toivoin ettei kukaan huomaisi. Päätin kuitenkin lähteä kohta pois ja ruveta leipomaan luokalleni. Leivoin valtavan persikka-broileripiirakan ja se kului yhtäkkiä loppuun. Jämiä maistelemaan ilmestyi kaksi tyttöä, jotka kummastelivat tekemääni reseptiini kirjoittamiani ainemääriä. Selitin että piirakkaa ei ollut tarkoitettu "yhdelle... vaan kolmellekymmenelle... eikun kolmellesadalle... eikun sadalle kolmellekymmenelle". Sitä en tosin osannut selittää, miksi olin kirjoittanut reseptiin myös pitkän listan niitä aineita joita EN tarvinnut - mm. 0 rusinaa ja 0 teelusikallista soodaa.

    Tämän jälkeen löysin itseni "anatomiselta kivenhiontatunnilta" kurssikavereideni kanssa. Olin lähettänyt jonkinlaisen ihmeellisen viestin luokkani foorumille, ja kuulin miten takanaistuvat pojat juttelivat sitä sanoen "Se Minna aikoo taas tehdä jotain tosi kummaa. Minusta noin erityislahjakkaita ihmisiä pitäisi rangaista jotenkin!" Tämän jälkeen V alkoi hakata minua selkään käärityllä sanomalehdellä, ja juuri kun olin kirjoittamassa hänelle lappua jossa luki "Ähä, mitä jos tuo kiihottaakin minua?" niin poikien piti lähteä jonnekin.

    Päätin levittää oman kivikokoelmani pöydälle ja ruveta lajittelemaan sitä yksinäni kun minua ei huolittu mihinkään ryhmään enkä halunnut koskea niihin ns. "anatomisiin" kiviin. Kohta tutoropettaja tuli luokseni ja kysyi huolestuneena sitä, miksi olen yksin, ja auttoi minua keräämään kiveni pöydältä. Sen jälkeen jouduin jonkinlaiseen keltaiseen käytävään jossa oli Päivi ja joitakin muita tyyppejä. Paikalle tuli eräs professorini, joka käski Päivin jonnekin muualle ja sitten rupesi hivelemään jalkaani ja kyselemään "oletko sinä - tai sinäkin - vami?". Ilmoitin hänelle hyvin töykeään sävyyn että hänen käyttämänsä kieli on loukkaavaa ja että minä olen täysin "terve ja standardi ihminen", mutta olin samalla kuitenkin koko ajan järkyttävän huolestunut siitä, että tajusin etten ole ajellut säärikarvojani.

    Lopuksi kaverini saattoivat minut takaisin kivenhiontahuoneeseen. Siellä oli kulhoittain valtavia pyöröhiottuja rubiineita, vuorikristallista hiottuja maljoja jotka sisälsivät jonkinlaista valkoista nestettä sekä jotain toista kiveä jota veikkasin almandiinigranaatiksi mutta Päivi informoi minulle että kyseessä oli kivi nimeltään rainbowliitti. Kivet ja maljat olivat hinnoiltaan hirvittävän halpoja (7,90€-54,20€) ja päätin ostaa kaiken mitä suinkin jaksaisin kantaa.