ART CRAFTS WRITINGS BITS&PIECES ATELJEE BIO/CONTACT

WRITINGS

  • Poetry (FI/EN)
  • Dreams (FI)
  • Texts from the IB (FI/EN)
  • Medical texts (FI)
  • Minna näkee unia: 2009-2010

    2009

    240209 Helvetillinen leivos

    Yritin tappaa Stalinin laittamalla sokeria hänen kahviinsa. Jäin tästä yrityksestäni kiinni, ja minut istutettiin maamiinan päälle, joka ei kuitenkaan räjähtänyt. Tämän jälkeen äitini saapui paikalle antamaan veljelleni seksivalistusta samalla kun minä luin jotain pseudotieteellistä mielipidekirjoitusta, jonka pääväittämä oli "neekerit maastoutuu yöhön liian hyvin, asialle on tehtävä jotain". Tämän jälkeen paikalle saapui myös isäni joka antoi minulle pienen vadelmaleivoksen ja varoitti sitten, että leivoksen syömisestä joutuisin helvettiin. Huuleni päättivät varoittaa minua helvettiin joutumisen vaarasta, joten ne muuttuivat pieneksi kalaksi joka rupesi piippaamaan. Lopuksi päädyin kuitenkin syömään helvettivadelmaleivokseni ja todellakin jouduin helvettiin. Helvetti ei kuitenkaan ollut paikka vaan musiikkivideo, jossa soitti "Down Dog Manticore 6000"-niminen metallibändi tulkintojaan Rauli Somerjoen kappaleista.

    280909 Sadehuuruinen ilta Shanghain laitureilla ja muita kertomuksia

    Olin sateisessa Shanghaissa kävelemässä pitkin valtavia, kiilteleviä puulaitureita.Laitureiden keskellä höyrysi lukemattomia kuumuutta hohkaavia tervakuoppia, joiden reunoille kypäräpäiset työläiset kiinnittivät pitkiä, ohuita lankkuja jalansijoiksi. Lankut olivat liian lyhyitä kattaakseen kuopan reunoja, ja aina kiinnitettyäänyhden lankun työläiset irrottivat sen, siirsivät sitä kymmenisen senttiä suuntaan tai toiseen. Ihmettelin tämän tarkoitusta, ja he kertoivat sen kehittävän ihmisen zen-luontoa.

    Kävelin laitureiden varrella olevaan pieneen ravintolaan, jonka ruosteinen jääkaappi hurisi epämiellyttävän voimakkaasti. Jääkaapin ovi oli läpinäkyvä, ja siellä oli iso määrä pölyisiä maitopulloja. Istuin pöytään ja eteeni tuotiin kolme erilaista ruokalajia. Kaksi ensimmäistä ruokalajia katosivat ilmaan jättäen jälkeensä vain tyhjät lautaset, mutta kolmas ruokalaji oli jonkinlainen annos kampasimpukoita, tofua ja tattarinuudeleita jonkinlaisessa oranssissa kastikkeessa. En tunnistanut kastikkeen mausteita ja mielestäni ne olivat varsin epäkiinalaiset; päätin kysyä asiaa myöhemmin kokilta. Tofu oli oudon hiekkaista ja kurttuista, mutta söin sen kuitenkin kiltisti. Kaiken muun syötyäni löysin lautaseltani viimeinkin ensimmäisen kampasimpukan, ja mietin miksi annoksessa oli niitä vain yksi (ja sekin näytti puolikkaalta). Päädyin siihen tulokseen että kokki on japanilainen, ja koska japanissa ei periaatteessa tehdä eroa yksikön ja monikon välillä, niin annoksessakin voi olla usean kampasimpukan tilalla vain yksi.

    Kokki otti lautaseltani kampasimpukan ja asetti sen lattialla olevalle teräslevylle. Simpukka kasvatti itselleen yhtäkkiä pään ja hännän, ja leikkasin ne irti ettei se pääsisi karkuun. Huusin simpukalle "älä mene, porsaanpihvini" ja yhtäkkiä minun kävi sitä sääliksi. Ilmoitin sille ja kokille etten söisi simpukkaa vaan päästäisin sen vapaaksi.

    Ravintolan lattialla oli ylösalaisin käännetty pahvilaatikko, jonka vieressä makasi kokin parivuotias poika. Hänellä oli reseptipaperille piirrettyjä mustarastaan kuvia. Kysyin mitä varten ne olivat: poika vastasi, että ne olivat sairauksien hoitoon. Yksi lintu oli masennusta varten, kaksi lintua paransi keskittymiskykyä.

    ---

    Olin muiden ihmisten kanssa linja-automatkalla jossain päin Amerikan keskilänttä. Matkamme vei ison kartanon pihaan, jossa purkauduimme autosta ja lähdimme tervehtimään sydämellistä emäntäämme. Lähes kaikki ryntäsivät laukkujensa kanssa huoneisiinsa; myös minä lähdin kartanolle päin, mutta yhtäkkiä kaikki laukkuni ja kantamukseni levisivät tielle. Aloin noukkimaan tavaroitani ylös, ja yhtäkkiä X tuli auttamaan minua. Lisäksi hän toi minulle linja-autoon unohtamani kitaran, mutta pyysin häntä viemään sen takaisin koska en tarvitsisi sitä kartanossa.

    Kun olimme asettuneet aloillemme kartanoon, suurin osa matkaseurueestani lähti ulos pelaamaan jalkapalloa. Minä ja porukka muita happamia nörttejä jäimme yhteen huoneeseen istuskelemaan, keskustelemaan henkeviä ja tuijottamaan pelaajia ikkunasta miettien mihin aktiviteettiin me rupeaisimme. Yhtäkkiä huoneessa olevat ihmiset rupesivat kutemaan keskenään: X istui vieressäni ja päätin lähteä hänen parinaan mukaan toimintaan (cue seksikohtaus).

    Lopuksi X pelästyi huoneeseen tulevaa kartanon emäntää joka tivasi mitä olimme tekemässä. X muuttui tytöksi ja lähti päättömästi juoksemaan pitkin kartanon pimennettyjä käytäviä. Juoksin perässä ja pistin merkille kuinka jännittävältä ja pölyisen kutsuvalta kartano tuoksui. Kerroin hänelle että ulkomaanmatkailu paras puoli oli päästä nuuskimaan eri maiden ja paikkojen tuoksuja, ja että näitä aistimuksia ei voinut kuvitella, ainoastaan kokea korkeimman omatoimisesti.

    X juoksi etsien jotakin. En ollut varma mitä hän etsi, mutta juoksin edelleen perässä. Yhtäkkiä hän repäisi sattumalta erään oven auki. Oven takaa paljastui luentosali, jossa keskeytetty luennoitsija ja opiskelijat mulkoilivat tyttöä vihaisen ja ärsyyntyneen oloisina. X läimäisi oven kiinni, harppasi käytävän varrellla olevan sohvan viereen, käpertyi palloksi ja alkoi itkeä. Tulin X:n selän taakse lohduttamaan häntä. X kertoi nyyhkyttäen, että tekipä hän mitä tahansa, hän epäonnistuu aina ainakin neljäsosassa niistä jutuista "mitä karhuherra Paddington tekee". Lohdutin häntä sanomalla, että minä epäonnistuin ainakin 50% tapauksista.

    211009 I accidentally the whole Internet

    Näin unta että päätin postata eräälle imageboardille mustan aukon. Huomasin etten tiedä mustien aukkojen tiedostotyyppiä, mutta päätin että ei se mitään, postataan kuitenkin. Postaamani musta aukko päättikin yhtäkkiä pärähtää käyntiin ja se alkoi imeä sisäänsä koko internettiä. Kyseinen imageboardikin alkoi repaleisena mössönä ajautumaan reunoiltaan alkaen kohti tapahtumahorisonttia. Päätin nopeasti vielä postata melko ennalta-arvattavana loppukaneettina "I accidentally the whole Internet, is this bad?"

    Tämän katastrofaalisen tapahtuman jälkeen paikalle tuli kaksi kasvoistaan yhteen sulautunutta vanhaa setää ja kaksi kaveriani, jotka alkoivat katsoa pornoa ja samalla työntää toistensa housunlahkeista sisään pitkävartisia kukkia.

    291009 Härski laiva

    Näin unta että olimme kavereideni kanssa jonkinlaisella laivalla ja tuttavani O oli sen kapteeni. Laivan pilssivesiosastossa oli iso möhkäle ikivanhaa kinkkua, jonka ongin sieltä ulos ja lähdin kiukkuisena kysymään kapteenilta, että eikö hän tajua miten laivan pilssivesi haisee kun siellä kelluu jo mädäntyneitä kinkunkappaleitakin. Kapteeni kuitenkin totesi että "ei tässä mitään, hyvinhän tää mun kinkkupumppu toimii, heitä se kinkku vaan sinne takaisin".

    Kapteeni O määräsi tämän jälkeen pakollisen masturbaatiohetken koko laivaan, ja alkoi laskea tahtia huutaen "1, 2, 1, 2, 1, 2". Hetken päästä hän kuulutti kovaan ääneen että "tuokaa mulle kirves, haluan viimeistellä tän!". Me muut kysyimme häneltä että halusiko hän todellakin viimeistellä itsetyydytyksensä kirveellä, ja vastaus oli myöntävä.

    Paikalle saapuivat Mikki Hiiri ja Hessu Hopo jotka lähtivät sukeltamaan aarretta pohjasta. Hessulla oli päässään leipurinhatun ja meduusan risteytys, ja hän ilmoitti että hait eivät ole hänelle vaarallisia sillä hän ei usko haihin.

    191109 Ketsupin värähtelyjä äänittämässä

    Olin tuttavani O:n luona, jossa oli paikalla myös #animefinin ihmisiä. He lukitsivat minut yksin O:n huoneeseen, ja ilmoittivat että pääsen ulos vain salasanalla. Tämän jälkeen he antoivat minun ymmärtää, että saisin salasanan haltuuni dekoodaamalla sen kahdesta lähteestä: 1) O:n koneella olevasta n. nanosekunnin kestävästä mp3-tiedostosta ja 2) O:n kaiuttimen päällä olevasta lautasellisesta ketsuppia. O:n pöydällä oli mikrofoni ja minulle selvisi että salasanan saadakseni minun oli tarkoitus äänittää ketsupin värähtelyjä ja yhdistää ne mp3-pätkään. Yritin vähän aikaa äänittää ketsupin metafyysisiä äännähtelyjä, mutta sitten tajusin ettei minulla ole mitään havaintoa siitä mitä olen tekemässä.

    Pyysin turhautuneena muita päästämään minut ulos huoneesta, ja he heltyivätkin - mutta vain väliaikaisesti: he lykkäsivät minulle käteen hedelmäveitsen ja heittivät minut ulos ovesta etupihalle jossa oli neljä valtavaa mustaa sutta. Minä jäin taistelemaan susia vastaan hedelmäveitsellä aseistautuneena, ja muut seurasivat sivummalta yrityksiäni huvittuneena.

    161209 Buddha suojelee

    Eri uskontojen johtohahmot ja jumaluudet olivat kokoontuneet konferessiin ja minä toimin sekä Buddhan profeettana että hänen henkivartijanaan. Konferenssialuetta reunustaneesta eetterimerestä nousi valtava tsunami, ja pelastin Buddhan hukkumasta. Kiitollisena Buddha kysyi mitä konkreettista hän voisi hyväkseni tehdä. Vastasin kertomalla hänelle, että olin käynyt konferenssikeskuksen vessassa ja pyyhkinyt takapääni jollakin kangaspalalla jonka joku oli jättänyt sinne, mutta kangas olikin osoittautunut Allahin pyhäksi reliikiksi. Tämän selitettyäni pyysin Buddhalta suojelusta tai jonkinlaista interventiota, ettei minua mestauksella uhannut Allahin henkivartijaprofeetta saisi aiettaan toteutettua.

    2010

    200510 Orgastinen hernepeli

    Istuin vuonon reunalla, ja vastakkaiselle kalliolle ilmestyi susi. Ajattelin että susi ei pääse vuonon yli ja luulin olevani turvassa, mutta yhtäkkiä susi tekikin 50 metrin loikan ja päätyi suoraan syliini. Päätin että susi cheattaa vakavasti, ja heitin sen suoraan vuonoon. Suden ollessa vielä ilmassa poimin vierestäni maasta tomaatin ja heitin sillä sutta huutaen "ja pysykin siellä!".

    Makasin vanhan aitan takana vatsallani. Naamani edessä oli kanneton ja syvä vedellä täytetty puulaatikko, jossa oli puupalasten muodostama sokkelo johon oli aseteltu herneitä jonkinlaiseen aloituskonfiguraatioon. Laatikossa olevaa peliä piti pelata siten, että sen ääressä maattiin kasvot laatikon sisällä veden peitossa, ja herneitä piti työntää kielellä erilaisiin muodostelmiin jolloin ne muuttivat väriään ja joidenkin hämäräksi jääneiden sääntöjen mukaan eliminoivat toisiaan. Olin todella janoinen ja join ensin laatikossa olevaa vettä, ja yritin sen jälkeen pelata vähän aikaa sillä tuloksella että kyllästyin ja totesin että en jaksa pelata kun kerran sääntöjä ei vaivauduta kertomaan. Söin pari laatikossa olevaa hernettä ja heräsin lanteitarepivän villiin orgasmiin.

    270510 Hyytelöhevonen on vale

    Olin Malkkiksen kanssa ala-asteella seuraamassa jonkinlaista näytelmää. Olimme tulleet Vanhalaan linja-autolla, johon minulla ei ollut varaa; sain kuitenkin matkani maksettua linja- autopysäkin naapuritalon postilaatikosta löytämälläni 50 euron setelillä. Lopuksi Malkkis lähti pois jättäen jälkeensä kryptisesti kirjoitetun pahoitteluviestin.

    Mikkelissä esiintyi jonkinlainen taikuri, joka etsi seinäkellon läheltä seinässä olevaa salalokeroa. Minä vakuutin hänelle että sieltä sellainen todellakin löytyy.

    Paikalle ilmestyi Ellen DeGeneres punaisesesta mehuhyytelöstä tehdyn hevosen selässä. Joku kuitenkin läheltä katsoessaan huomasi, että hevosen sisässä oli metallinen tukirakenne, ja hän rupesi syyttämään ratsastajaa valehtelusta.

    Olin ystäväni Annen huoneessa, ja väittelimme jostain inttämällä villisti. Sitten olimme lentoasemalla, jonne ilmestyi ala-asteen luokkatoverini L. Hän kysyi minulta "miten menee" ja vastaamisen sijasta kysyin häneltä samaa takaisin. Sitten sanoin tajuavani virheeni.

    ??0610 Sammakko & Turku

    Katselin pomppivaa sammakkoa takaapäin. Sammakon pyrstöstä tuli sinisiä ja valkoisia salamoita.

    Turun kaikki rakennukset olivat oranssissa valossa kylpeviä kullanruskeita ja ruskeita ikosaedreja.

    ??0610 Supikoira = diktaattori = supikoira

    Menin Mankalin rantaan, jossa oli Lammassaaren päärakennus. Katselin kuistilla vedenrajassa lötköttävää eläintä: se oli valkea, pilvimäisen möykkymäinen, pienisilmäinen ja vihaisen näköinen hylkeen ja mursun sekoitus. Mursuolento alkoi lähestyä, ja mukanani ollut pieni koira yritti puolustaa minua mutta onnistui vain pyörtymään välittömästi. Seuraavaksi olento kävi Kalevin kimppuun. Yritin puolustaa Kalevia, ja hän pääsikin pakenemaan. Ajattelin itsekin paeta, mutta päätin ensin ottaa olennosta muutaman valokuvan, että joku voisi myöhemmin tunnistaa mikä olento oli kyseessä.

    Palasin Mankalin pihaan. Siellä oli paikalla esitystään valmisteleva taikuri, joka tuotatti paikalle vangitun afrikkalaisen diktaattorin sekä supikoiran. Taikuri julisti vaihtavansa näiden kahden tietoisuudet keskenään, mutta yleisöstä naurettiin että temppu ei kuulostanut kovin vaikuttavalta sillä diktaattorin ja supikoiran tietoisuudet olivat jo lähtökohtaisesti samanlaiset.

    060610 Kuvausmatkalla USA:ssa

    Olin menossa eeppiselle matkalle. Jonkun tuntemattoman ihmisen asettamana ehtona matkalleni oli "yksi kutakin" eli sain ottaa kaikkia esineitä mukaani vain yhden kappaleen. Pidin tätä erinomaisen jännittävänä ja vallankumouksellisena matkustusideana. Poikkeuksena tähän sääntöön taisi kuitenkin olla raha, tai ainakin kolikot.

    Matkustin jaloin USA:n halki, ja näin matkalla mm. upeita vuoria joista yritin ottaa kuvaa vain ärsyyntyäkseni kun eteeni tuli koko ajan kuvan ottamisen estävä puu. Jonkun aikaa kuljettuani päädyin vieraaksi johonkin taloon, jonka piti olla turvallinen. Ruoka oli hyvää, ja naapurissa asui vanha ja iloinen noitanainen joka halasi minua kun kävin juttelemassa hänen kanssaan.

    Kohta isäntieni talon takana horisontissa alkoi nousta valtavia hyökyaaltoja, joka rysähtivät talon päälle kerta toisensa jälkeen. Yritin suojella kameraani enemmältä kastumiselta, ja lopulta löysin portaiden alta melko turvallisen kulman johon aallot eivät osuneet.

    100610 Posliinihattu

    Jonkinlaisen gaalajuhlan jono vei keittiöni kautta. Minulla oli päässäni valkoisesta, virkatusta posliinista tehty lakki. Takanani jonossa oleva fiini nainen oli ihastunut siihen ja hankkinut itselleen samanlaisen; lisäksi hän oli muokannut omaa hattuaan yhdistämällä siihen lierin, joka oli laakean ruokalautasen irtileikattu reuna.

    130610 Eeppisyyttä Thraxissa

    Olin Gene Wolfen "Book of the New Sun"-kirjojen Thraxin oloisessa paikassa, joka oli kuitenkin valtavaa hiekka-aavikkoa. Lähdimme Kalevin kanssa illalla kaupungin keskustaan, jossa päätimme jonkun oudon koston takia tappaa kaupungin vartijoiden päällikön, joka oli iso ja parrakas mies. Hän käveli katukivetyllä kadulla kaupungin läpi virtaavan joen penkalla; joessa hyppi jonkinlainen iso jokihirviökäärme. Hyökkäsimme hänen kimppuunsa - minä edestä ja Kalevi sivusta. Hän viskoi minua kohti jonkinlaisia energialatausnuolia, mutta torjuin ne miekallani, ja lopulta pääsin niin lähelle että sain hänet potkaistua hänen takanaan virtaavaan jokeen. Otimme häneltä kamat talteen (petyin hieman kun hänen miekkansa ei ollutkaan 1st age -kamaa LotROn malliin) ja lähdimme takaisin Mankaliin, joka sijaitsi Thraxin keskustassa. Päätin samalla myös näyttää reppuni sisältöä Kaleville, sillä olin keksinyt jonkunlaisen grindaus-/huijaustempun LotROssa jolla sain hirvittävän määrän tavaraa, mm. jonkinlaisen näkymää suurentavan minua selässään kuljettavan lento-olennon jonka selästä näin laajoja esiintymiä jonkinlaisia parantavia, isoja apiloita joita olinkin käynyt poimimassa.

    Perillä selvisi että kyseinen mies hallitsi paikan säätä, ja päällemme iski kauhea hiekkamyrsky. Seisoimme Mankalin portailla ja kommentoin kanssamme olevalle neuvonantajallemme, että "Naboon [sic] hiekkamyrskyt ovat näköjään alkaneet taas". Veljeni oli ilmeisesti lähtenyt tutkimaan ilmiön syytä; neuvonantajamme sanoi ettei hän ole vielä palannut. Meinasin lähteä etsimään häntä mutta sitten pihaan portaiden vasemmalle puolelle käveli iso, Balrogin näköinen otus jonka iho oli ryppyisensileää, punertavanruskeaa nahkaa. Se piti oikealla kädellään kiinni porraskatoksen pylväästä; minä rupesin silittelemään sen kädenselkää ja tajusin samalla että tämä on jonkinlainen tulen ja veden taistelu, ja että minun olisi pitänyt tappaa aikaisemmin näkemäni jokihirviö eikä säiden vartijaa.

    180610 Neulamäkeläistä eetterisimaa

    Universumi muodostui pienistä, jäyhistä materiankappaleista jotka leijuivat hyväntuulisessa "eetterissä". Leijailin ympäriinsä ja ihmettelin tätä.

    Parkkeerasin autoni Neulamäkeen ja lähdin katsomaan vanhaa solukämppääni, jossa asui jo muita ihmisiä. Olin jättänyt jääkaappin tekeytymään simaa, jota ihmettelimme nyt porukalla: se oli täynnä pieniä valkoisia kikkaleita. Neuvottelimme siman validista käymisajasta, ja totesimme että ilmeisesti viiden päivän käyttäminen on sittenkin liikaa, ja kaadoimme simaliemen viemäriin.

    Isä tuli hakemaan minua, ja matkalla tajusin että oma autoni jäi nyt Neulamäkeen; pyysin isää kääntymään takaisin että saisin laittaa edes pysäköintimittariin aikaa. Isä ei kuitenkaan suostunut, ja totesin osittaiseksi helpotuksekseni että talojen vieressä olevat pysäköintipaikat eivät taidakaan olla mittaripaikkoja.

    Olin palaamassa ala-asteelta kotiin tilataksissa, joka olikin sisältä valtava linja-auto jossa oli mm. baari ja tanssilava. Tilasin jotain juotavaa. Taksissa hengailevat vanhat miehet olivat iloisia ja yrittivät liehitellä minua.

    190610 Kohtalokas äidinkielen aine

    Yhdistetty englannin ja äidinkielen opettajani antoi luokalle LoTRiin liittyvän tehtävän, ja jakoi jokaiselle LoTR-kopiot. En ollut tarkkaavaisena tehtävänannon aikana, joten kyselin ympärilläni istuvilta kavereiltani, mistä aiheesta meidän tulisi kirjoittaa. Kukaan ei ollut varma, ja oletin että meidän on tehtävä jonkinlainen vertaileva analyysi meille jaetun LoTRin (omani oli LoTR- piirrettyjen tekijöiden kirjoittama ja Asterixin kuvittajan tekemä sarjakuvaversio) ja alkuperäisen kirjan välillä.

    Olin kotona ja kiukuttelin tästä kirjoitustehtävästä, sillä se vaikutti minusta todella hölmöltä ja ilmoitin äidille lukeneeni LoTRin jo useita kertoja, ja nähneeni leffatkin. Meillä oli vieraisilla eräs äidin kaveri, joka oli lähdössä päiväksi jonnekin ja selitti hysteerisen tarkasti siitä, minkälaisia maitoja (kolme erilaista) jääkaapissa on oltava kun hän tulee takaisin. Lopuksi hän totesi että jos epäonnistuisimme oikeanlaisten maitojen ostamisessa niin hän joutuisi tekemään maidostaan kelvollista kaatamalla siihen pirtua.

    Lähdimme äidinkielen-/englanninopettajamme toiveesta jonkinlaisessa saattokulkueessa kantaen ilmeisesti jonkun ruumista. Kävelimme pitkälle metsäisen tien varteen jossa osa ihmisistä katosi tien vasemmalla puolella olevaa jyrkännettä alas. Siirryimme jonkinlaiseen laivaan, jossa etsin haluamanilaista karkkikauppaa. Aina kun löysin karkkimyymälän, sen valikoima oli liian pieni. Eräässä myytiin kuivattuja vasikannahan kappaleita suurenakin herkkuna; myös tämän paikan suklaa myytiin tiskissä ohuina, murenevina lastuina joista ei olisi kenellekään mitään iloa.

    Lopuksi eksyimme laivalla järjestettyyn karaokeen, jossa joku venäläinen mies (hänen nimensä sekä alkoi että loppui J-kirjaimella) yritti opettaa minua lukemaan "venäjäksi" kirjoitettua laululistaa, joka näytti enemmänkin jonkinlaiselta pikakirjoitukselta. Sitten hän otti minua niskasta kiinni, käänsi minut kaiutinpöydän päälle ja alkoi naimaan minua takaapäin todeten "näinhän voisi tehdä, tässä kaikkien ihmisten edessä". Minä katsoin häntä hartiani yli ja totesin että "käy!".

    J-mies kertoi olleensa aikaisemmin hullu mutta parantuneensa. Hänen puolisonsa ilmestyi kuitenkin paikalle ja molemmat sekosivat täysin: mies kaivoi esiin pistoolin ja kaappasi laivassa ympäri ajelevan junan uhaten ampua kaikki jotka yrittäisivät tehdä tilanteelle jotakin. Onnistuin potkaisemaan sekä hänet että naisensa ulos junasta. He jäivät tajuttomina makaamaan lumisille raiteille, ja kävin vinkkaamassa konduktöörille että "nuo kannattaa varmaan käydä korjaamassa tuolta parempaan säilöön, tai voihan ne tuonnekin jättää".

    210610 "Näin käy, kun syö neekerin ruokia"

    Olimme Malkkiksen luona pelaamassa. Heillä oli kokkina tummaihoinen henkilö, joka oli ajanut Mankalin nurmikolla pitkien ja paksujen myrkkykäärmeiden päältä. Yksi niistä puri häntä rintaan vielä kuoltuaankin, ja kokki huusi kädet poskillaan Home Alone -tyyliin.

    Kokki laittoi tappamistaan käärmeistä ilmeisesti ruokaa. Kohta Malkkis siirtyi pelisohvalta makaamaan selälleen lattialle, ja hänen genitaaleistaan alkoi tulla kiiltäviä nyrkinkokoisia hyytyneen veren muodostamia klimppejä. Totesin hänelle että "whoa, dude, tämä EI hyvä" mutta hän itse totesi rauhallisesti että "näh, ei tässä mitään, näin käy aina kun syö neekerin ruokia."

    220610 Mielenhallintaa ja valeabalonia

    Olin venäläinen FBI:n asettama houkutuslintu/soluttautuja jossakin venäläisessä saatanallisessa mielenhallintakultissa. Kun tämä pesti oli ohi, minut lähetettiin ilmeisesti Sveitsiin jossa sain uuden identiteetin ja uudet kasvot plastiikkakirurgian keinoin. Seurakseni Sveitsiin palkattiin FBI- agentti jonka oli määrä ajaa tai toimittaa minut turvallisesti johonkin tuntemattomaan määränpäähän.

    Ajoimme autolla jonkin kerrostalon pihaan. Pihalla hiippaili joku epäilyttävä mies. Piha ja talo sijaitsivat jyrkän merenrantakallion laella, ja piha päättyi kaiteettomaan pudotukseen suoraan mereen. Yritin tietoisesti olla menemättä liian lähelle reunaa, ettei epäilyttävä mies työntäisi minua alas. Yhtäkkiä huomasin että mies piteli selkänsä takana leikkuukirvestä. Pelästyin että hän aikoi käydä mukaan ilmaantuneen Kalevin kimppuun, ja tartuin miehen veitseen ja aloin vääntämään sitä häneltä. Mies huusi että olen hullu, ja että hän oli vain matkalla viereisessä talossa asuvan ystävänsä luo tekemään omelettia. Hän kuitenkin hyökkäsi kimppuuni, ja mukanani olevan agentin avulla taltutimme hänet.

    Menimme yöksi hotellihuoneeseen, jossa söimme. Agentti sanoi etten saa syödä kuin hänen tarkastamiaan ja myrkyttömiksi toteamiaan ruokia. Söin kuitenkin pahvilaatikossa huoneeseeni lähetettyjä sipsejä, ja agentti oli vihainen.

    Jatkoimme ajomatkaa tällä kertaa niin, että minä ajoin. Yhtäkkiä tajusin että minulla oli vauhtia 150 km/h ja että turvavyöni ei ole kiinni. Hetken turvavyöni kanssa turattuani pyysin Kalevia kiinnittämään sen. Edessä oli paljon autoja ja yritin jarruttaa, mutta se ei onnistunut, ja puikkelehdin sopivasti muotoaan muuttavien autojen välistä. Luulin onnistuneeni, mutta takaa kuului miehen kiroilua; olin ilmeisesti osunut häneen auton sivupeilillä.

    Kurvasimme pienelle nakkikioskimaiselle kojulle, jossa myytiin japanilaista ruokaa. Myyjänainen availi ja sulki kojunsa asioimisluukkua ärsyttävästi mutta kuitenkin koko ajan anteeksipyytäväisen näköisenä. Sain kuitenkin lopulta tilattua ruokani ja niiden lisäkkeeksi konbu-merilevää "ihan sellaisenaan" ja abalonia. Nainen antoi minulle kaksi rasiaa, joissa oli ruskeaa lientä, ja sanoi että voisin maistella niitä sillä aikaa kun muut ruokani valmistuvat. Toinen liemikipoista muuttui mukamas "abaloniksi", joka olikin paksu ja harmaanvihreä merikurkku joka muistutti etäisesti pilaantunutta kiwanoa. Se oli valmiiksi halkaistu kahtia, ja sen sisällä oli vaaleita lohkoja, jotka näyttivät pehmeiltä valkosipulinkynsiltä. Myyjänainen tuli auton viereen, työnsi yläruumiinsa oikeanpuoleisesta etuikkunasta sisään ja jäi seuraamaan syömistäni ja pyytämään itselleen yhtä merimakkara-abalonin lohkoa. Annoin hänelle yhden lohkon ja harkitsin itse syöväni loput, mutta päädyin vain haistamaan ruokaani ja toteamaan naiselle "sorry, I can't do it, this smells like a sweaty bottom".

    Yhtäkkiä näköpiiriin ilmestyi venäläisen mielenhallintakultin miehiä autossa, ja jouduimme kaappaamaan japanilaisen naisen autoomme sillä emme kerenneet saamaan häntä enää ulos. Lähdimme ajamaan pakoon ja tässä vaiheessa uskaltauduin viimeinkin maistamaan sormellani merimakkara-abalonin mehua; totesin maun hirveäksi ja heitin koko laitoksen ulos ikkunasta. Japanilainen nainen oli hysteerinen kunnes suojelijani näytti hänelle virkamerkkiään. Ajoimme isoon ja tyhjään varastorakennukseen, jossa haisi märkä betoni. Vihollisemme olivat varastossa jo ennen meitä, ja saapuessamme kävimme heidän kanssaan jonkinlaisen ennalta koreografioidun tulitaistelun.

    Elina oli varaston ulkopuolella odottamassa linja-autonsa lähtemistä. Hän kertoi että hänellä on oksennustauti, ja että Henry on saanut yhtäkkiä sydänkohtauksen mutta on kuitenkin elossa. En osannut yhtäkkiä sanoa yhtään mitään lohduttavaa tai myötätuntoista, ja lähdin nolona ja surullisena pois.

    260610 Karhu epäonnistuu taas

    Olin jossakin vaeltamassa, ja kohtasin "sijaisisäni" joka oli myös rakastajani. Hän vakavoitui yhtäkkiä ja sanoi etten saisi ruveta juoksemaan tai edes katsoa vasempaan, ja tajusin että perässämme on karhu. Kävelimme "isäni" kanssa vanhassa navetassa sijaitsevan konesuojan tiloihin suojaan, ja totesin kuinka iloinen olen siitä että karhu tuli paikalle vasta tavattuani "isäni".

    Jatkoimme kiireesti matkaamme ja menimme isoon varastorakennukseen piiloon. Karhu tuli rakennuksen ovelle perässämme mutta ei lopulta päässyt kuitenkaan sisään, vaikka kaksikerroksisen oven haka, lukko ja ovenkehykseen viritetty metalliverkko antoivatkin välillä periksi ja karhu sai esim. takakäpäliään jo oven alta sisään ja raapi minua kynsillään jalkoihin. Sitten paikalle tuli komitea, jonka tehtävänä oli varmistaa karhun olemassaolo. He epäilivät vahvasti että karhu oli vain mielikuvitukseni tuotetta, ja meinasin työntää vihaisena heidän ärsyttävän johtajansa ulos ovesta suoraan karhun kitaan, mutta en sitten raaskinutkaan.

    Olimme Mankalissa, ja Jaakolla oli häät. Hän soitti isälle, ja kysyi mitä hänen olisi tehtävä, kun hääjuhlapaikan eli isän verstaan ovet olivat riitaisan eriväriset, ja hänen mielestään eriväristen ovien läpi kulkeminen hääpäivänä oli huono ennusmerkki.

    Olin tulossa rannasta ja kohtasin #animefinin juhannusta juhlivan humalaisen miesporukan. Malkkikseksi luulemani tuli lähemmäksi ja silitin päälaelta hänen sänkeään, mutta sitten tajusin että kyseessä ei ollutkaan Malkkis vaan yläasteen luokkatoverini A.