ART CRAFTS WRITINGS BITS&PIECES ATELJEE BIO/CONTACT
WRITINGS
  • Poetry (FI/EN)
  • Dreams (FI)
  • Texts from the IB (FI/EN)
  • Medical texts (FI)
  • Minna Pöntinen 00E | 121101

    Kommentti Mika Walterin romaanin "Suuri Illusioni" katkelmasta

    Tämä Mika Waltarin romaanista "Suuri Illusioni" otettu katkelma paljastaa osan juonikuviosta, jossa nuori mies - romaanin minäkertoja - etsii Ranskassa erästä naista, joka on ilmeisesti hänen entinen rakastettunsa. Katkelman ensimmäisessä osassa mies saa selville naisen osoitteen ystävänsä kautta. Toisessa osassa hän valmistautuu, matkustaa naisen hotelliasunnolle vain saadakseen tietää, että nainen on lähtenyt pois.

    Ensimmäiseksi katkelmasta pistää silmään suomalaisuuden ja ranskalaisuuden vastakkainasettelu. Waltari ei sorru vertailussaan "ruisleipä vastaan patonki"-kliseisiin, vaan tunnelma jossain muualla kuin kotimaassaan liikkuvan nuoren miehen suhtautumisesta ympäristöönsä luodaan hienovaraisemmilla keinoilla. Waltari muunmuassa luettelee useita ranskalaisia kadunnimiä sekä sovittaa henkilöidensä suuhun suomen sekaan ranskalaisia sanoja, kuten esimerkiksi nuoren miehen ystävä, joka tarkoittaessaan täysin mahdotonta sanoo "absolument mahdotonta".

    Nuoren miehen jännitys kasvaa katkelman edetessä. Nainen, jota hän on ilmeisesti metsästänyt jo hyvän aikaa, on yhtäkkiä aivan hänen kätensä ulottuvilla. Tätä kiihkoa ei ainakaan vähennä samppanja, jota mies on nauttinut ilmeisen runsaissa määrin. Kun mies saa kuulla ystävänsä tietävän naisen osoitteen, kaikki tuntuu yksinkertaistuvan hänelle valtavasti: kaikki vaivannäkö on ohi.

    Mies haluaa tehdä täydellisen sivistyneen ja hyvän kuvan salaisen ihailunsa kohteeseen, ja Waltari kuvaileekin tarkasti mitä hän teki ulkomuotonsa kohentamiseksi: hän osti neilikan napinläpeensä, uudet hansikkaat - joita hän venytteli ettei vaikuttaisi siltä että hän olisi juuri ostanut ne naisen tapaamista varten - sekä hopeapäisen kävelykepin. Näillä kuvailuilla Waltari luo lukijalle kuvaa hieman epävarmasta nuoresta miehestä, jonka täytyy pönkittää itsetuntoaan vaatteilla ja muilla koristeilla. Miehen rakastetusta, neiti Carita Holmsista taas luodaan katkelmassa jokseenkin eteerinen, ylhäisen jumalainen kuva - siis täydellinen vastakohta epäröivälle minäkertojalle.

    Jahas, tekstin loppuosa on kadonnut ajan tuuliin.

    © Minna Pöntinen 2009 / minagi (at) honeyacid.net