ART CRAFTS WRITINGS BITS&PIECES ATELJEE BIO/CONTACT
WRITINGS
  • Poetry (FI/EN)
  • Dreams (FI)
  • Texts from the IB (FI/EN)
  • Medical texts (FI)
  • Minna Pöntinen 00E/2002 | Novelli Jotunin tyyliin

    Eeva-Kaisa

    Kaikki oli ollut vanhaa jo vuosien ajan. Hän tunsi toisen liian hyvin, kaiken hänestä, pienimmätkin tavat, ominaisen luonteensa - nyt oikaistessaan vieraalle vuoteelle tomun ja kadotuksen joukkoon hän ei tuntenut syyllisyyttä, koska tämä oli hänelle hyvää - hänet saituuttaan lasin taakse esille ja samalla piiloon asettanut sai maksaa, tietää miltä julmuus tuntuu-- Makuuhuoneen peili oli näyttänyt tulevia aikoja - aikoja, milloin kukaan ei enää puhunut velvollisuuksista - nimellisen avioliiton velvollisuuksista, joiden toteutumisesta ainakin toisen osapuolen oli huolehdittava - ja pakosta vaan halusta ja oikeamielisyydestä.

    “Miksi--”
    “Lähden. Älä odota minua tai mitään muutakaan.”

    Ja nyt hän, toisen luona, palvottavana, jumalattarena, tuntien itsensä raukeaksi - ja toinen istui kotona, tietämättä mitään - ha-ha-haa - tietämättä missä hän oli, istuen tuolissaan kasvot käsissä, itseään syyttäen, haavoitettuna! Miten suloista olikaan tämä kaikki, hiukset levinneet pyhimyksen sädekehäksi pään ympärille - hänellä oli kaikki valta--

    “Mitä ajattelet?” kysyi toinen.
    “Vanhaa.”
    “Rakastat?”
    “Kuinka voisin? En edes tunne häntä. Hänestä ei pidä enää puhua - hän on tuomittu - ja me puhtaita, voi katso, taivaan enkeleitä, niin valoisia-- meidän pyhät syntimme--” Eeva-Kaisa purskahti rajuun nauruun.

    Toinen tiputteli hymyillen liljan terälehtiä hänen kasvoilleen. Hetken ajan Eeva-Kaisa luuli tuntevansa suussaan granaattiomenan happamanmakean maun, ja kiitti mielessään käärmettä ja Eevaa.

    © Minna Pöntinen 2009 / minagi (at) honeyacid.net