ART CRAFTS WRITINGS BITS&PIECES ATELJEE BIO/CONTACT
WRITINGS
  • Poetry (FI/EN)
  • Dreams (FI)
  • Texts from the IB (FI/EN)
  • Medical texts (FI)
  • Minna Pöntinen 00E

    4. Vertaa lukemiesi romaanien miespäähenkilöiden suhtautumista naiseen ja/tai rakkauteen.

    Rakkaus on kiistelty tunne. Joillekin se merkitsee onnea, joillekin mahdollisuutta dramaattisen, marttyyrimäisen kärsimyksen kokemiseen ja joillekin vain yhtä tunnetta toisten joukossa. Camus’n romaanin Sivullinen päähenkilö Meursault sekä Coelhon romaanin “Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin” nimetön sankari ovat toistensa täydellisiä vastakohtia, mitä rakkauteen suhtautumiseen tulee.

    Sivullisen päähenkilö Meursault, jonka nihilistinen elämänkatsomus kieltää muistojen, tulevaisuuden tai jatkuvuuden merkityksen ihmisen elämälle tai mielenterveydelle, seurustelee Marie-nimisen ranskattaren kanssa. Marie merkitsee hänelle pienistä asioista koostuvaa kimppua: Marie on tuoksu tyynyssä, Marie on hymy, Marie on suolaisia suudelmia, mutta kaikessa ihastuttavuudessaan myöskään Marie ei ole varteenotettava tai joukosta erottuvan tärkeä tekijä Meursaultin elämässä. Kun Meursault’n äiti kuolee, suhtautuu Meursault siihenkin sivustakatsojien mielestä tunteettomasti, vaikka Meursault vain hyväksyy sen seikan, että kuolema on se kova hinta jonka jokainen saa aikanaan maksaa elämästä.

    Sivullisessa juuri Meursault’n suhtautuminen rakkauteen on se tekijä, joka loppujen lopuksi tekee hänestä sivullisen yhteiskunnasta ja sen yhteisestä moraalista. Siinä missä muut normaaleiksi määritellyt ihmiset pitävät rakkautta - varsinkin äidin ja lapsen välistä - lähes pyhänä asiana johon jokaisella on velvollisuus, elää Meursault täydellisen hedonistista elämää, himoiten tasavertaisesti kaikkea mikä tekee hänet fyysisesti tyytyväiseksi: ruokaa, tupakkaa, unta, uimista ja Marieta.

    Coelhon romaanin nimetön sankari suhtautuu rakkauteen paljon klassisemmalla tavalla kuin välinpitämättömän oloinen Meursault. Tälle nimettömälle miehelle rakkaus - joko rakkaus toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon tai mihin tahansa - on jokaisen ihmisen elämän lopullinen tavoite ja ainoa asia, joka synnyttää niin sanottua todellista onnellisuutta. Rakkaus on itsensä uhraamista ja äärimmäistä epäitsekkyyttä. Rakkaudella on tietty itseisarvo; ihminen ei rakasta oman itsensä tai rakkauden kohteen vuoksi vaan itse tunteen kalliin arvon ja määritelmän takia.

    Piedrajoen sankari ulottaa rakkautensa myös naisystävänsä Pilarin ohi. Nimettömän mielestä ihminen pystyy todellisesti rakastamaan vain yhtä asiaa kerrallaan, ja hän on kahden vaiheilla, rakastajattarensa ja Jumalattarensa välillä - Jumalattarensa, jonka rakastaminen merkitsee hänelle samalla myös rakkautta maailmaa ja elämää kohtaan. Romaanin lopussa Nimetön oppii jakamaan rakkautensa kahteen osaan, tai pikemminkin heijastamaan rakkautta feminiinisestä Jumalattarestaan rakastajattareensa ja laajentamaan syvää kiintymistään elämään ja ihmeisiin myös ihmissuhteeseensa.

    Siinä missä rakkaus merkitsee Meursault’lle hetkellisiä nautintoja ja tyytyväisyyttä, joiden merkitys ihmisen tulevaisuudelle on olematon, pitää Nimetön rakkautta elämää suurempana, tiettyyn asiaan tai ihmiseen kohdistettuna tunteena, jonka pyhyyttä ei kenenkään tulisi kyseenalaistaa.

    © Minna Pöntinen 2009 / minagi (at) honeyacid.net