Sekalaista infoa kanjeista ja japanin kielestä
Japanissa on rajoittuneen tavujärjestelmän takia valtavasti homonyymejä - tietyllä tavalla ääntyvää sanaa vastaa siis iso liuda kanjeja eli sanamerkkejä ja samaten myös merkityksiä. Klassisin esimerkki lienee sana "kami", joka voi kanjista (ja tietysti kontekstista) riippuen merkitä jumalaa, hiuksia tai paperia. Runoudessa usein esiintyvä esimerkki on sana joka ääntyy "koi": se voi kanjista ja kontekstista riippuen tarkoittaa (esimerkiksi) rakkautta tai karppia. (Tämän takia karpit ovat niin suosittuja koristekaloja japanilaisissa puutarhoissa.)
Lisäksi kanjeilla on useita eri ääntämistapoja (yomi): kun-yomi (japanilaisperäinen) ja on-yomi (kiinalaisperäinen). Yleisenä sääntönä kun-yomia käytetään kun sana esiintyy yksinään ja on-yomia silloin, kun se on yhdyssanan tai käsitteen osana. Esimerkiksi mikäli koiraa tarkoittava merkki esiintyy yksinään, se ääntyy "inu"; mikäli kanji "koira" esiintyy yhdyssanoissa, se äännetään "ken" - esimerkiksi "banken", vahtikoira. Asiaa mutkistaa lisäksi vielä se, että kun-yomeja ja on-yomeja on useimmille kanjeille valtava määrä; lisäksi niille löytyy epäsäännöllisiä yomeja. Lisäksi sanoissa käytetään erilaisia kunniaetuliitteitä ja -suffikseja.
Esimerkkinä sana "äiti":
- Äiti-kanjin kun-yomit ovat bo, mu ja kaa
- Äiti-kanjin on-yomi on haha
- Kirjoitettuna tai puhuttuna "äiti" on (etenkin äitiä puhuteltaessa) "okaasan": o-etuliite ja -san-suffiksi ovat kunnioittavia.
- Äiti-kanjin kun-yomit ovat bo, mu ja kaa
- Äiti-kanjin on-yomi on haha
- Kirjoitettuna tai puhuttuna "äiti" on (etenkin äitiä puhuteltaessa) "okaasan": o-etuliite ja -san-suffiksi ovat kunnioittavia.
Edelleen esimerkkinä homonyymien ja yomien monimutkaisuudesta: "Haha no hi" = äidin/äitien päivä (no = omistamista ilmoittava partikkeli, kuin englannin 's; hi = päivä). Mikäli eteensä saa vain romajisoidut (eli länsimaiselle aakkosistolle translitteroidut) sanat "haha no hi" ilman kanjeja tai kontekstia, voi aloitteleva harrastelija olla liemessä: sana joka ääntyy "haha" voi äidin lisäksi tarkoittaa kaipausta tai rakkautta ja "hi" päivän lisäksi (valmistaudu!) mm. tulta, liekkiä, päivää, aurinkoa, auringonvaloa, ihoa, nahkaa, kalvoa, surullista, surua, jäätä, positiivista, lentämistä, lentoa, kuluttamista, tuhlausta, suhdetta ja vertaamista.
Homonyymeistä on kuitenkin myös apua, sillä tämä mahdollistaa fono-semanttisien kanjien laajan käytön:
- Meillä on kanji A joka voidaan ääntää monella eri tavalla (ja tarkoituksella)
- Sen halutaan tarkoittavan juuri merkitystä B = ääntämystä B'
- Otetaan (standardoidusti) täysin muuta tarkoittava kanji C joka tyypillisesti kuitenkin äännetään (lähes) aina tavalla B'
-> kirjoitetaan "CA" jolloin tuloksena on sana jonka ääntämys on B' ja täten merkitys B.
- Meillä on kanji A joka voidaan ääntää monella eri tavalla (ja tarkoituksella)
- Sen halutaan tarkoittavan juuri merkitystä B = ääntämystä B'
- Otetaan (standardoidusti) täysin muuta tarkoittava kanji C joka tyypillisesti kuitenkin äännetään (lähes) aina tavalla B'
-> kirjoitetaan "CA" jolloin tuloksena on sana jonka ääntämys on B' ja täten merkitys B.
Kanjeja voidaan käyttää myös pelkän foneettisen arvonsa takia, esim. jos halutaan kirjoittaa jostakin syystä länsimainen erisnimi kanjeilla.
Ja vielä paranee:
- Japanissa ei tavallisesti käytetä monikkoja (mikäli monikon painottaminen on ymmärtämisen kannalta erityisen tärkeää, voidaan sana kaksinkertaistaa: yama = vuori ja yamayama = vuoret; jima = saari ja shimajima = saaret). Sanan perään voidaan myös lisätä liite -tachi (esim. anata = sinä, anatatachi = te).
- Japanissa ei käytetä sanavälejä (romajisoidessa näitä yleensä kuitenkin käytetään): sanan/sanat "hahanohi" voi siis jakaa mielessään tavumerkistön rajoissa monella eri tavalla.
- Japanissa ei tavallisesti käytetä monikkoja (mikäli monikon painottaminen on ymmärtämisen kannalta erityisen tärkeää, voidaan sana kaksinkertaistaa: yama = vuori ja yamayama = vuoret; jima = saari ja shimajima = saaret). Sanan perään voidaan myös lisätä liite -tachi (esim. anata = sinä, anatatachi = te).
- Japanissa ei käytetä sanavälejä (romajisoidessa näitä yleensä kuitenkin käytetään): sanan/sanat "hahanohi" voi siis jakaa mielessään tavumerkistön rajoissa monella eri tavalla.