Thoughts & excerpts from 2002
The amount of possible thoughts is depressing but still delighting. When you're washing the dishes, you find yourself all of a sudden thinking of something, and then noticing "Wow, I haven't thought of this before."
Will I have enough time to think of all the things that are meant for me to think?
New studies show that the human brains keep a record of every single smell, sight and sound a person experiences in his or her lifetime. Perhaps life is a sort of a videotape? When the casette's recording time ends, the VCR goes *click* (while the coffin's lid goes *bang*) and starts to rewind the tape, so that it could be re-recorded - or watched by someone. I personally don't believe in reincarnation, but it's an interesting thought.
Like many of them are.
When I was little, I used to wonder why the human brain doesn't work accurately, as we'd want it to. I imagined the brain and all the memories as a vast hall full of shelves, each shelf having an uncountable number of books, slips of paper, 3M sticky notes and such. And when you'd forget something, I imagined that there had been a draft or something in my brain-hall, and the papers had flown to the floor. If I later remembered the thing I had forgotten, I thought that someone had placed the papers back into their right places in the shelf. If I never remembered the thing again, I supposed that no-one in my brain was interested enough to pick up the fallen files, and instead just yawned and kicked them under the bookcase or swept them under a carpet.
Ihmisten välisestä asioinnista: IRC vs. IRL (270202)
Irkkiä syytetään yleensä siitä, että se on äärimmäisen epäpersoonallinen, epäluotettava
ja epäintiimi kommunikointimenetelmä joka välittää ihmisille vain vääriä kuvia
toisistaan. Vaikka irkissä on kyse pelkästä tekstistä, eikä sitä pysty varsinaista
asiasisältöä ja hymiöitä lukuun ottamatta persoonallistamaan kuten puhettaan
äänenpainoilla ja -sävyillä puhelinkeskustelussa, ovat kyseessä silti toisen henkilön
ajatukset - ajatukset, jotka ko. henkilö on muokannut haluamallaan tavalla ja sävyllä
pelkkään tekstimuotoon ja tuonut ne julki sopivaksi katsomallaan hetkellä.
Varsinkin irkissä ensimmäinen kuva, jonka ihmisestä saa, voi varsin hyvin
olla väärä, mutta mikäli keskustelee jonkun henkilön kanssa vuosikaudet niin on
varsin vaikeaa saada tästä ihmisestä väärä kuvaa. Tosielämässä ihmisistä saamamme kuva
perustuu ajatusten lisäksi niin ulkonäköön, vaatetukseen, ääneen kuin liikehdintäänkin.
Edellämainittuja ominaisuuksia on perinteisesti pidetty huonona toisen ihmisen arviontikriteerinä: kuten vähemmän miellyttävän näköiset ihmiset (mukaanlukien minä) tapaamme itsetuntoamme kohottaaksemme sanomaan "ainoastaan sisäisellä kauneudella on merkitystä", mikä ei tietysti ole alkuunkaan totta. Ulkonäkö on jokaisella se ensimmäinen asia jota kanssakumppanissa IRL-tapaamisessa katsoo. Sitä ei auta kieltäminen sillä se ei ole väittäjän moraalista tai ihmisoikeusmielisyydestä kiinni vaan biologisesta luonteesta. Jos naisella on kauniit kasvot ja nätti vartalo, tulee hänestä hyvä äiti ja hän synnyttää menestyviä lapsia,
ja jos mies on lihaksikas, pystyy hän suojelemaan laumaa. Niin se vain on.
Irkin etu on se, että ihmiset, jotka eivät osaa käyttää kehonkieltään hyväkseen
(ylipäätään hyväkseen tai oikealla tavalla hyväkseen) tai ovat yleisessä mittakaavassa tuomiten rumia tai muuten epämiellyttävä näköisiä, saavat mahdollisuuden sanoa sanottavansa värittäen sen niinkuin itse haluavat - niin ettei heidän sanomaansa (l. muiden suhtautumista siihen) muuta henkilön fyysiset ominaisuudet, vaan sanottavan varsinainen asiasisältö.
Ihmisten välisestä asioinnista: Rakkaus (270202)
Yleensä rakkautta pidetään maailman epäitsekkäimpänä tunteena. Suhteen toiselle osapuolelle halutaan antaa maa ja taivas ja samalla lähdetään vaikka kuuhun mikäli rakkauden kohde tulee siitä onnellisemmaksi. Mutta mistä siinä oikeasti on kyse?
Kun asiaa pohtii vähänkin, tulee varsin selväksi että rakkaus on maailman itsekkäin tunne. Toimit rakastasi kohtaan sillä tavalla kun toimit loppujen lopuksi vain itsesi takia. Ostat rakkaallesi kukkia, rakkaasi tulee onnelliseksi ja siitä sinä tulet onnelliseksi. Pääpointti ei ole rakkaasi hyvä olo vaan itsesi hyvä olo, joka on seurausta rakkaasi hyvästä olosta. Ihmisen kilttiin omaantuntoon on nimittäin varsin ilmeisesti koodattu myös se, että toisten onnellisuus tekee meidätkin onnelliseksi - varsinkin niiden onnellisuus joita rakastamme (ts. niiden, joiden kohdalla aivojemme kemikaalit villiintyvät.)