ART CRAFTS WRITINGS BITS&PIECES ATELJEE BIO/CONTACT

WRITINGS

  • Poetry (FI/EN)
  • Dreams (FI)
  • Texts from the IB (FI/EN)
  • Medical texts (FI)
  • Relapsi


      Mielensärky Jokainen kerta kuin paperihaava mielen hyytelö- mäiseen keskiosaan, siihen hyytelöön jossa ovat minuuden meduusat, laiduntaen kuka ties mitä, märehtien ja nukkuen vuoroissa niin, että joku on aina pitämässä vahtia.


      vastaava vanha maa ja vanhat vastuut jyystävät kynsillään niskaa kuin sitkeät pedot vastuuntunnottomuuden vihan makuun päästyään nuoleskelevat huuliaan pienellä kielellään odottavat sitä että muurit ja rakennukset murtuvat joki tulvii ja peittää sen vanhan maan ja herättää vastuun uuteen kukkaan, riveihin kirkasta katkeraa antiaskeetin häpeää, lopuksi selkä tunnollisuudesta vereslihalla ja kurinalaisuuden sairaalloinen löyhkä sieraimissa.


      Marraskosmos On satoja miehiä, joiden tehtävä on olla ammattivihaisia sertifioidusti nyrpeitä ja tietää mitä kansalle kuuluu. Tämä kosmoksesta kotoisin oleva kansa, kutistumme ja sanomme kaiken laajenevan, ihminen ja etana vetäytyvät kuoreensa ja järki työntää ulos tuntosarvensa vain jos sitä ei pelotella vihalla, näillä sadoilla miehillä, tulevaisuudesta osattomilla. Kaukonäköisimmät kompastuvat vastauksiin; jatkuva mielenmyrsky mentaalimarmorointi tukee pysymättömyyden postulaatteja.


      Multiorga-Nelli Kun minä suren, ei suremisen ääni kanna edes naapuriin. Suru tuntuu poskionteloissa, hengityslihaksissa, läähättävään itkuun kyllästyneitä. Näinä vuosikausien hetkinä toivon että puiden taustakohina tulisi, täyttäisi ja kätkisi.


      Postapokalypsia missä sade on, mihin tuuli on mennyt, kuuset nostaneet helmansa ja sipsuttaneet tiehensä tyhmien hienojen naisten lailla jäljellä pähkinäpuulehto hiljaisine h-kirjaimineen, valju maa joka katsoo auringon ytimeen mustat kivisilmät tulessa


      sic semper Kansan luut irtautuvat lihasta, yrittävät karata ulokkeiden kautta sisätilastaan pois. Järvet palavat ja maa tummuu, juuret katkotaan, purojen hiki virtaa, valeauttajia naurattaa. Murtuuko luusto, särkyykö tahto, taipuuko tykkylumimentaliteetti, helmihampaiset hullunhymyt kenties aavistuksen verran kavenneina? Kalseiden katujen kalpeiden marraskuuikkunoiden takana pesii vielä kuitenkin toivon perhe, ja sliipatuille polyglottisioille kuten tyranneille!


    Back to poetry index

    © Minna Louhelainen 2014 / minagi (at) honeyacid.net