ART CRAFTS WRITINGS BITS&PIECES ATELJEE BIO/CONTACT

WRITINGS

  • Poetry (FI/EN)
  • Dreams (FI)
  • Texts from the IB (FI/EN)
  • Medical texts (FI)
  • Sammalvertauksia 2002

      Vanhan metsän valtiatar pukeutuu Alushame aluskasvillisuudesta Kenkinä kaarnaa Korsetti koivunkuoresta Korvissa kissankellot Hame horsmista Hattu höyhenistä Hiuksissa helmiä Nilkkarenkaana naavaa Paita pajunkissoista Sormuksina suomuuraimia Rannerenkaina ruusunnuppuja Viitta vadelmanlehdistä.


      Sielunmessu metsässä Tämän tien yö on kylmä ja sora hengittää osanottoa. Männyt ja kuuset peittävät kasvonsa ja heinät ovat hiljaa. Hakkuuaukea nukkuu hermostuneesti uutta tulemista odottaen. Horsmat ovat vallanneet ojanpientareet. Siirtolohkareet surevat. Hetken päästä pimeä on pukenut mustiin pienimmänkin puolukanvarren. Itkekää nyt, rakkaani, sillä kohta on aamu.


      Eteläpellolla Minun maanosani tuoksu, sinä, ja ajatustesi kirkas virta Pimeässä voi nähdä tuulen ja kuulla saniaisten hiljaisuuden Nojaamme ladon väsynyttä seinää vasten ja kuu nousee koivujen yli.


      Vámpir tuleentunutta viljaa ja mausteita vietimme yön lähes liikkumatta neilikassa ja laakerissa hevosten kaviot piiskasivat tasankoa, kun kuu oli vielä elossa hengityksesi höyryää hallan valtaamassa yössä silkkiin ja tammenlehtiin peittyneenä savisen-kuluneen-sinipunaiseen vaivumme - puren huultasi ja nuolen ja verryn ja maistan - sen punaisen-katkeran kaamean-kutsuvan tomuisen harmaan odotuksen hetken toista hetkeä ennen.


      Dva Lumipeitteisten puiden alla hän laulaa kehdon ääressä tapojensa mukaan samalla, kun meren kaislat huutavat moj doczernij, moj gordyj angel - Lämpimään kääriytyy kaksi tsaarinvallan alaista punahohtoisin poskin täyttäen huoneen hengityksellään rubiineilla ja safiireilla. Kauniita sanoja turkiksen sisässä Päre palaa loppuun Ikkuna huurtuu pimeän tultua Leipää ole enää tarpeeksi.


      Vchera Hirsiä ja lunta - pohjoisessa on kylmä. Sisällä tsaari ja tsaaritar kadonneet ja löytyneet tyttäret Kirkkaita ja kaviaaria brokadeja ja kansansatuja. Vaatimattoman ympäristön siunaus. Hiljainen laulu nukahtaneelle. Filigraani-ihmiset lepäävät liikkumatta uunin vieressä. Jään pinta murtuu ja muuttuu kekäleiksi vihreä hehku hetken aikaa maan päällä Höyhenkaulus ja helmiä - niin vahvana muistona että tulemme lihaksi. Katso minua, rakkaani, ja sano - näetkö valtakunnan?


    Back to poetry index

    © Minna Louhelainen 2014 / minagi (at) honeyacid.net