Sota, ole ohi

Siviili-ilta

Jumalan ääni lähestyy helikopterin mukana
kiinalaista teetä kaatuu syliini
Musiikki soi liian hiljaa
höyhenet leijailevat ilmassa
Kohta pääni täyttää valo
ja yritän syleillä pilviä.
Maljakko, vesi ja kukat ovat yhtä -
tapaamme, kun saavumme perille.



Sinä, otatko vaimoksesi

Pystytkö katsomaan
kuinka uppoan suonsilmäkkeeseen
ja yskin verta päällesi?
Kestätkö sen,
että muistoni sinusta kasvavat naavaa
ja peittyvät paksuun jäähän?
Oletko tarpeeksi vahva
irrottamaan hiukseni tammen oksistosta
ja vangitsemaan kuun?



Sota

Kietoudun pitsiin
Sähköverkkojen lähellä
kaukana tulesta
voimalinjat humisevat ylläni

Istuudun maahan
Kuusien lähellä
vanhan aidan vieressä
ihmiset marssivat riveissä

Kuinka kaunista -
näkyni huuruaa elämää
ja minä olen lehtien seassa
yksin kaikkien kanssa.



Samaa lihaa

Likaiset porraskäytävät
johtavat isoihin huoneisiin
Helminauhani katkesi eilen
teippasin muistoni kokoon
Ja katso äiti!
Morsian polttaa tupakkaa
liljalaahus kuralammikossa.



Sitten:

Musta aita keskellä lunta
Linja-autollinen toisensa jälkeen
valkean taivaan ja valkean maan
uuvuttamia ihmisiä
matkalla jatkamaan keskeytettyjä elämiään.
Muutama puhelinlanka aaltoilee vielä -
lumen alla kasvavat suopursu ja pellava.
Tule. Se alkaa taas.





Back to poetry index